YK:n Lapsen Oikeuksien Komitean huomautukset Suomelle

Share |

Sunnuntai 6.11.2011 klo 23.08 - Johannes Remy


Suomi on vuonna 1991 allekirjoittanut vuonna 1989 solmitun YK:n Lapsen Oikeuksien Sopimuksen. Sopimus löytyy kokonaisuudessaan verkosta: http://www.finlex.fi/sopimukset/sopsteksti/1991/1991/19910060

 Sopimukseen kuuluu seuranta, jossa määrävuosin tarkkaillaan sopimusvaltion edistymistä sopimuksen toteuttamisessa. Seurannasta vastaa YK:n pysyvä elin, Lapsen Oikeuksien Komitea.

Komitea antoi viime kesäkuussa kommenttinsa ja huomautuksensa sopimuksen toteuttamisesta Suomessa:

http://www.unicef.fi/files/unicef/pdf/LOS_Komitean_Paatelmat_2011.pdf

On huomionarvoista, että tämä arvovaltainen taho on sangen kriittinen Suomen tilanteen suhteen. Komitean havainnoissa ja suosituksissa on paljon sellaista, mikä Suomessa yhä helposti leimataan traumatisoituneiden hörhöjen höpinäksi. Ei olekaan ihme, ettei Komitean kriittinen näkemys juuri välittynyt suomalaisiin viranomaislähteisiin perustuneessa uutisoinnissa. Huomautuksia oli niin paljon, etten tässä edes yritä tuoda esiin kaikkea, vaan keskityn mielestäni olennaisimpiin kohtiin.

[Kirjoitus jatkuu Lue lisää-linkin alla]

Avainsanat: Lapsen Oikeudet, lastensuojelu, ihmisoikeudet


Kommentit

8.11.2011 7.09  Kimmo Käärmelahti

Lapsen kuulemiseen voit jatkossa ottaa ongelmana myös sijoitetun lapsen kuulemisen hänen kotiuttamistaan suunniteltaessa.
Usein lapsi kokee sijaisperheen turvallisemmaksi, kannustavammaksi, läheisemmäksi ja miellyttävämmäksi vaihtoehdoksi kuin paluun biologiseen perheeseen.
Minua mietityttää, miten lasta tällöin oikeasti kuullaan ja kuinka paljon tuo kuulemine vaikuttaa ratkaisuun.
Valitettavasti olen törmännyt tilanteisiin, joissa lasta on "kidutettu" kuukausikaupalla prosesseilla joissa hänen oman tahtonsa vastaisesti on työstetty paluuta biologiseen perheeseen.

Toinen epäkohta on sijoitettujen lasten ja biologisten vanhempien tapaamisten järjestäminen. Jos sijoitettu lapsi ei halua tai uskalla tavata bilogista vanhempaa joka aiemmin on pahoinpidellyt häntä henkisesti tai ruumiillisesti, hakannut lapsen toisen vanhemman sairaalakuntoon tai hirveimmillään tappanut lapsen siskon, niin onko lapsen pakko tavata biologista vanhempaa vain siksi, että vanhemmalla on lain suoma oikeus tapaamiseen?

Edellä kirjoittamani ovat toki vain harvinaisia poikkeustapauksia, mutta silti niitäkin sietää pohtia kun mietitään lasten oikeutta tulla omissa asioissaan aidosti kuulluksi.

10.11.2011 15.54  Johannes Remy

Kiitos Kimmo. Kun itse kritisoin huostaanottojen yleisyyttä, on hyvä, että tuot esiin myös tämän puolen. Virheitä ja väärinkäytöksiä tapahtuu kumpaankin suuntaan. Huostaanottoja kritisoivista tahoista osa on sellaisia, joihin en missään nimessä halua itseäni yhdistettävän, lapsen kaltoinkohtelusta välinpitämättömiä.
Luulen, että ensin olisi saatava kuntoon kaksi asiaa: lapsen kaltoinkohtelua koskevan rikostutkinnan kohentaminen ja todellisen lasten etua valvovan itsenäisen elimen perustaminen. Näiden asioiden mukana voisi liikahtaa myös moni muu asia.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini