Taiteilija Karttunen ja internetin lapsiporno

Helsingin käräjäoikeus on todennut taiteilija Ulla Karttusen syyllistyneen lapsipornon levittämiseen, mutta on samalla jättänyt hänet rankaisematta. Karttunen käytti teoksessaan Neitsythuorakirkko internetin ilmaisilta ja avoimilta pornosivuilta imuroimaansa kuvastoa. Karttunen on sanonut teollaan tahtoneensa kiinnittää huomiota lapsiporno-ongelmaan.

Mielestäni Karttunen teki väärin liittäessään teokseensa raiskattujen lasten kuvia. Tällaisten kuvien näyttäminen missään yhteydessä on väärin. Niissä näytetyt henkilöt eivät näet ole mukana vapaasta tahdostaan, vaan vahvemman harjoittaman väkivallan seurauksena.

Käräjäoikeuden päätös Karttusen asiassa käy kommentiksi ns. nettisuodatusta eli lapsipornosivuille pääsyn estoa koskevaan keskusteluun. Eräs suodatuksen vastustajien keskeinen argumentti osoittautuu ontoksi. Lapsipornon eston vastustajat ovat vedonneet siihen, että eston kohteeksi on joutunut lapsipornon sijasta ns. tavallisia pornosivuja. Karttunen on nyt osoittanut lapsipornoa löytyvän kosolti myös "tavallisilta" pornosivuilta. Se, että osaa niistä ylläpidetään läntisissä teollisuusmaissa, ei suinkaan takaa, ettei niillä voi olla lapsen oikeuksia rikkovaa kuvastoa.

Sananvapauden puolustajina esiintyvien lapsipornon suodatuksen vastustajien argumentit eivät muutenkaan vakuuta. Niiden pahin heikkous on logiikan puute. Sanotaan, että lapsipornosivuille pääsyn estämisen sijasta sivut pitäisi sulkea. Suomen poliisi ei kuitenkaan voi sulkea ulkomailla ylläpidettyjä sivuja, vaan korkeintaan ilmoittaa niistä kyseisen maan viranomaisille. Edelleen väitetään, että eston asettaminen auttaa löytämään lapsipornoa netistä, mutta samalla väitetään poliisin suodattaneen vain muita kuin lapsipornosivuja. Suodatuksen väitetään olevan täysin vailla tehoa, mutta samalla väitetään sen olevan vakava uhka sananvapaudelle. Käytetyistä argumenteista syntyy kokonaisvaikutelma, että jotain olennaista jää sanomatta: näin puuroiset ajatukset eivät ole voineet saada niin monia liikkeelle.

Nähtäväksi jää, käykö Suomen poliisi nettisuodatuksen aloittamisen myötä aiempaa pontevammin lapsipornon kimppuun. Tähän asti melkein kaikki tiedotusvälineissä julkistetut tuomiot lapsipornon hallussapidosta ovat pohjautuneet ulkomailta saatuihin tietoihin. 86 000 lapsipornokuvan ja satojen videotiedostojen haltijasta todettiin oikeudessa viime joulukuussa kuivasti, ettei hänen ole havaittu levittäneen niitä. Ainakaan Suomen poliisi ei suodatuksen käyttöönoton jälkeen voi esiintyä lapsiporno-ongelman suhteen tietämättömänä.

Nettisuodatusta on jatkettava ja sitä koskeva laki on muotoiltava uudelleen siten, että kaikki mahdollisuudet tulkita suodatus vapaaehtoiseksi poistetaan. Suodatuksen vastustajat ovat toki oikeassa siinä, että ei ole syytä sokeasti uskoa poliisin aina toimivan oikein. Niin nettisuodatuksessa kuin muussakin poliisitoiminnassa tarvitaan nykyistä enemmän ulkopuolista valvontaa kansalaisten perusoikeuksien suojelemiseksi. Lasten oikeus elää ilman pervertikkojen harjoittamaa sortoa on kuitenkin minun arvomaailmassani ensisijainen aikuisen pornonkulutusoikeuteen nähden.