Lapsen ja aikuisen välinen ns. seurustelusuhde seksuaalirikosta lieventävänä asianhaarana

Helsingin hovioikeus on tuominnut yli 50-vuotiaan opettajan törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä kolmen ja puolen vuoden vankeuteen. Sosiaalisessa mediassa on syystä kummasteltu Helsingin Sanomien otsikon sanamuotoa "Viisikymppinen opettaja aloitti suhteen 14-vuotiaan oppilaan kanssa Helsingissä" https://www.hs.fi/helsinki/art-2000011632290.html. Ainakin tamperelainen vihreä poliitikko Julia Sangervo on kirjoittanut asiasta Facebook-sivullaan. Hän huomauttaa, että kirjoittamalla suhteesta luodaan mielikuva tasavertaisuudesta, josta ei alkuunkaan ollut kysymys. Aikuinen ei voi olla seurustelusuhteessa lapsen kanssa, vaan kyseessä on lapseen kohdistuva seksuaalinen väkivalta.

Valitettavasti kyseessä ei ole vain Helsingin Sanomien toimittaja Kaisu Moilasen lipsahdus, vaan laajempi yhteiskunnallinen ongelma. Etelä-Suomen Sanomat tietää kertoa miehen yrittäneen puolustautua oikeudessa vetoamalla siihen, että kyseessä oli seurustelusuhde https://www.ess.fi/uutissuomalainen/9005916 . Tämä puolustautumisyritys ei ole niin älytön kuin miltä se ensi näkemällä vaikuttaa. Korkein Oikeus on näet 13.11.2020 antamallaan ennakkopäätöksellä katsonut aikuisen ja lapsen välisen seurustelusuhteen lieventäväksi asianhaaraksi https://korkeinoikeus.fi/fi/index/ennakkopaatokset/kko202085.html . Korkeimman Oikeuden omintakeinen näkemys puolestaan perustuu hallituksen esityksen 282/2010 perusteluosaan, jossa sivulla 105 kirjoitetaan:

"Lakia säädettäessä on siis lähdetty siitä, että sukupuoliyhteys tekotapana on omiaan vahingoittamaan lasta siinä määrin, että näin pitkälle vietynä hyväksikäyttöä on lähtökohtaisesti pidettävä törkeänä. Tällainen arvio ei kuitenkaan ole kaikissa tapauksissa perusteltu. Niin kuin säännöksen perusteluissa (HE 282/2010 vp s. 105) on todettu, törkeyden kokonaisarvostelu edellyttää myös sukupuoliyhteytenä toteutetun teon kyseessä ollen muiden tapauskohtaisten tekoon, tekijään ja teon kohteeseen liittyvien seikkojen huomioon ottamista. Tällaisia kokonaisarvosteluun vaikuttavia seikkoja voivat olla esimerkiksi tekijän ja lapsen välinen suhde, heidän ikäeronsa sekä lapsen ikä ja kehitystaso. Säännöksen perustelujen mukaan teko voitaisiin esimerkiksi katsoa törkeän tekomuodon sijasta perusmuotoiseksi hyväksikäytöksi, jos tekijän ja lapsen välillä on seurustelusuhde, jonka osalta rikoslain 20 luvun 7 a §:n  rajoitussäännöksessä säädetyt edellytykset eivät kuitenkaan täyty".

Mainittu vuonna 2020 voimassa ollut rikoslain 20. luvun 7a§ oli:

"Lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä tai 7 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna törkeänä lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä ei pidetä tekoa, joka ei loukkaa kohteen seksuaalista itsemääräämisoikeutta ja jonka osapuolten iässä sekä henkisessä ja ruumiillisessa kypsyydessä ei ole suurta eroa".

Hallituksen esityksen kaksi lausetta siis tekivät lieventävän asianhaaran seurustelusuhteesta, joka joko loukkaa kohteen seksuaalista itsemääräämisoikeutta tai  jonka osapuolten iässä sekä henkisessä kypsyydessä on suuri ero.

Koska äskeinen Helsingin hovioikeuden tuomio liittyi 2018-2019 tehtyihin rikoksiin, se käsiteltiin tuolloin voimassa olleiden lakien mukaan. Valitettavasti vuonna 2022 säädetty seksuaalirikoslain kokonaisuudistus säilyttää aikuisen ja lapsen välisen seurustelusuhteen lieventävänä asianhaarana käyttäen vain hieman häveliäämpiä muotoiluja kuin vuonna 2010. Hallituksen esityksen 13/2022 perusteluosassa kirjoitetaan https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/HallituksenEsitys/Documents/HE_13+2022.pdf :

"Pykälässä säädettäisiin lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Nimikkeestään huolimatta kyseessä olisi osittain erityyppinen säännös kuin nykyisin. Säännös koskisi lapsenraiskauksen ja seksuaalisen kajoamisen tunnusmerkistön täyttäviä tekoja sellaisissa olosuhteissa, joissa ne on perusteltua tuomita matalammalla rangaistusasteikolla ja vähemmän ankaralla rikosnimikkeellä. Säännöksen kirjoitustapa vastaa asiallisesti rikoslain tunnusmerkistöjen porrastamisessa vakiintunutta käytäntöä, eikä se tarkoita, että lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä rangaistavia tekoja voitaisiin pitää millään tavoin vakavuudeltaan vähäisinä. Säännöstä sovellettaisiin 12 tai 14 §:n sijaan, jos tällainen teko, ottaen huomioon lapsen ja tekijän ikä, kypsyys ja suhde sekä muut teko-olosuhteet, on kokonaisuutena arvostellen teon vakavuutta vähentävien seikkojen vallitessa tehty. Kokonaisarvioinnissa huomioon otettavia olosuhteita ei olisi näin ollen lueteltu säännöksessä tyhjentävästi" (s. 128).

"Säännöksen soveltuminen voisi tulla arvioitavaksi tapauksissa, joissa seksuaalisen teon kohteena oleva lapsi on iältään lähellä 16 vuoden suojaikärajaa eikä merkkejä ole lapsen vapaaehtoisuuden puuttumisesta, mutta 17 §:n rajoitussäännös ei vanhemman osapuolen iän tai kypsyyden vuoksi aivan sovellu. Kyse voi olla esimerkiksi suhteesta, jonka osapuolet kokevat seurusteluksi. Tällaisia tekoja voi olla syytä pitää vähemmän moitittavina (ks. LaVM 43/2018 vp s. 16)"(s. 129).

"Säännöksen soveltumista arvioitaessa huomioon otettavia seikkoja olisivat myös osapuolten suhde ja muut teko-olosuhteet. Osapuolen suhteella voi olla merkitystä sen kannalta, millaisista lähtökohdista lapsi on voinut osallistua seksuaaliseen tekoon. Seurustelusuhde voi antaa tähän paremmat valmiudet kuin lyhytkestoinen tuttavuus" (s. 131).

"Merkitystä rajoitussäännöksen soveltumisen kannalta voi olla myös sillä, onko osapuolilla ollut seurustelusuhde tai muu läheinen suhde, jossa keskinäistä tuntemusta ja luottamusta on voitu rakentaa. Vaikka seurustelusuhde ei olisi rajoitussäännöksen soveltamisen ehdoton edellytys, on syytä ottaa huomioon, että 16 vuoden suojaikärajaa nuoremmalle lyhyt tuttavuus ennen seksuaaliseen tekoon ryhtymistä ei aina anna mahdollisuutta rakentaa keskinäistä luottamusta tai muita edellytyksiä päättää tasavertaisista lähtökohdista tekoon osallistumisesta. Seurustelusuhde tai muu läheinen suhdekaan ei kuitenkaan sellaisenaan merkitse, että vahingon riski nuoremmalle osapuolelle on pienempi. Tällaisten suhteiden laatu ja merkitys voivat vaihdella eivätkä ne välttämättä poissulje asianosaisten epätasavertaista asemaa. Pidempi suhde voi joissain tapauksissa myös tarjota vanhemmalle tai kypsemmälle osapuolelle puitteet painostaa toista seksuaalisiin tekoihin. Merkitystä tulisi antaa myös henkilön omalle käsitykselle siitä, onko hän kokenut osallistuneensa sukupuoliyhteyteen tai seksuaaliseen tekoon omasta valinnastaan, mutta tämä ei yksin olisi ratkaisevaa teon arvostelun kannalta" (s. 131).

Asiaa ei ole syytä puoluepolitisoida. Ylivoimainen enemmistö kansanedustajista tuskin tajusi säätäneensä seurustelusuhdetta lapseen kohdistuvaa seksuaalista väkivaltaa lieventäväksi asianhaaraksi. Eivät he ehdi lukea jokaisen lakiesityksen satojen sivujen mittaisia perusteluosia. Olisi tosin hyvä, jos he luettaisivat niitä edes avustajillaan. Päätöksen seurustelusuhteen pitämisestä lieventävänä asianhaarana tekivät oikeusministeriön virkamiehet.

Helsingin hovioikeus osoitti hyvää arvostelukykyä hylkäämällä argumentin seurustelusuhteesta rikoksen törkeyden poistavana seikkana. Sen päätökseen lienee vaikuttanut tekijän asema uhrin opettajana. Vastaisuudessa on kuitenkin jopa todennäköistä, että ns. seurustelusuhdetta jälleen käytetään lieventämään tuomiota. Toimittajat ja kansanedustajat, tehkää asialle jotain.