Perussuomalaiset, SDP ja Suomi

Keskiviikko 20.4.2011 klo 7:35 - Johannes Remy

Vastustan sitä, että SDP menee samaan hallitukseen Perussuomalaisten kanssa.

Vaalit on käyty ja tulos on järkyttävä, joskin SDP loppujen lopuksi menestyi odotettua paremmin. Vaalituloksen syitä etsittäessä on syytä uskoa Perussuomalaisia itseään ja heidän kannattajakuntaansa: osassa suomalaisista ns. liian toisenlaisten ihmisten ns. liian voimakas läsnäolo herättää ahdistusta ja vihaa.  Asenne on minulle vieras.

Pelkkä ulkomaalaiskammo ei kuitenkaan riitä vaalituloksen selitykseksi. Vaalitaistelun kuluessa saimme melko usein kuulla, miten kansan ääni ei kanna ns. vanhojen puolueiden poliitikkojen korviin saakka. Vaikka Perussuomalaisten äänestäjät ovatkin eri asia kuin koko kansa, väitteessä on totta toinen puoli.  Puolueiden jäsenmäärän väheneminen ja puoluejärjestöjen heikentyminen ovat heikentäneet niiden kykyä toimia väylinä, joiden kautta ruohonjuuritason mielipide kantaa vallanpitäjien korviin. Vasemmistopuolueiden kohdalla on ongelmana ollut lisäksi perinteisen sosialismin aatteellisen romahduksen jälkeen seurannut neuvottomuus. Nämä ilmiöt eivät toki ole ulottuneet kaikkialle ja huhut vasemmiston kuolemasta ovat toistaiseksi suuresti liioiteltuja. Sittenkin on niin, että aiemman puolueiden jäsenten vaikutusvallan on osittain korvannut virkamiesten ja asiantuntijoiden valta.  Silloin kun kansalaisen kokemus riittävän voimakkaasti poikkeaa virkamiesten ja asiantuntijoiden totena kertomasta, poliittisella eliitillä on taipumusta uskoa enemmän jälkimmäisiä. Oma lukunsa ovat suomalaiset tiedotusvälineet, joilla 29 vuotta Kekkosen presidenttiyden jälkeen on edelleen suuria vaikeuksia omaksua itsenäisen vallan vahtikoiran roolia. Näin on syntynyt tilanne, joka jossain määrin muistuttaa Neuvosto-Virossa kuulemani vitsin henkilön tilannetta: hän halusi

[kirjoitus jatkuu Lue lisää-linkin alla]

 

Lue lisää »

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Perussuomalaiset, SDP, vaalitulos, rasismi