Tästä blogista ja itsestäni

Tarkoitukseni oli tänään kommentoida vaalitulosta, mutta asia täytyy nyt jättää vähän myöhemmäksi. Aika pitkä aika meni blogini kommenttien perkaamisessa.

Huolimatta omasta passiivisuudestani kirjoittajana, käyntimäärä sivuillani on noussut melko tuntuvasti. Olen havainnut tekstejäni siteerattavan muualla verkossa. Ensimmäistä kertaa olen havainnut myös itseeni kohdistuvaa loanheittoa. Otan sen toistaiseksi myönteisenä merkkinä siitä, että kalikkani on ehkä todella osunut siihen koiraan, joka älähtää. Lapsen oikeuksista kirjoittamiani tekstejä on luettu hieman aiempaa laajemmassa piirissä.

Tämä kannustaa kirjoittamaan. Pyrin tulevaisuudessa välttämään sellaisia kolmen kuukauden kirjoitustaukoja, jollainen minulla nyt oli. Lukijat ovat edelleen tervetulleita kommentoimaan ja kertomaan uutisiaan. Koska en kuitenkaan ole mikään toimitus, vaan vain yksi vaivainen maahanmuuttaja Kanadassa, sivuni siirtyvät nyt moderoituun kommentointiin. Yksi ainoa nimimerkki ja IP-osoite näet lähettivät tänne kymmenittäin muualta netistä lainattua sälää, jonka aatteellinen sisältö oli enimmäkseen lastenraiskaajien vakiokliseitä. En toki väitä lähettäjää lastenraiskaajaksi, sellaisesta minulla ei ole mitään tietoa. Yhdessä nuo kliseet muuttivat lukijan saaman kuvan sivujeni aatteellisesta sisällöstä päinvastaiseksi siihen nähden, mihin itse pyrin. En tahdo kiistää kommentoijan perustuslaillista oikeutta esittää mielipiteitään, mutta ehkä hän voi sitä varten perustaa omat sivunsa. Esimerkiksi PAS-vieraannuttamissyndroomasta (joka ei ole tieteellinen teoria), perättömien insestisyytösten yleisyydestä huoltoriitatilanteissa, yleisestä miesten sortamisesta, joka ilmenee hyväksikäyttösyytöksinä, pedofiilihysteriasta ja noitavainoista ei tänne vastedes kannata kirjoittaa. En pelkää kyseisistä kliseistä keskustelemista, mutta yksityishenkilönä minulla ei ole siihen aikaa. Minun pitää näet tehdä myös työtä. Mielestäni minulla ei ole myöskään velvollisuutta tarjota foorumia kyseisten ajatusten esilletuomiseen.

Sanottuani tämän täsmennän vielä, että ilman muuta ajatuksiani saa ylipäänsä kyseenalaistaa ja kommentoida myös ns. vastapuolelta. Pyrin löytämään tasapainon vapaan keskustelun ja omien voimieni välille.  

Muualla netissä esitettyjen väitteiden vuoksi ilmoitan samalla, ettei omia lapsiani ole huostaanotettu eikä heihin ole koskaan kohdistunut prosessia, jossa olisi pohdittu kodin ulkopuolelle sijoittamisen tarpeellisuutta. Viranomaiset eivät myöskään ole kyseenalaistaneet tai tutkineet mielenterveyttäni, kuten netissä myös on arveltu.

Lapsen oikeudet ovat lähellä sydäntäni, mutta tulen kirjoittamaan myös muusta. Tänään tunnen suurta surua Perussuomalaisten vaalivoiton vuoksi, joka tulee olemaan seuraava aiheeni. Sen jälkeen kirjoitan viimeksi käsittelemieni lakiehdotusten eduskuntakäsittelystä, joka on nyt ohi. Seuraavaksi ovat vuorossa Maria Kaisa-Aulan ehdotus isovanhempien tapaamisoikeudesta (vastustan!) sekä vertailu maahanmuutosta Suomessa ja Kanadassa. Kiitos niille, jotka kirjoituksiani lukevat ja kokevat niistä jotain saavansa.