Lastenpsykiatrian vaietut epäkohdat

Lauantai 18.10.2008 klo 23:50 - Johannes Remy

 

Kirjoitin jokin aika sitten blogissani kritisoiden lasten ja nuorten mielenterveyteen liittyvien todistamattomien väitteiden toistelua, joihin kuuluvat mielenterveysongelmien kasvu ja vanhempien syyllistäminen niistä. Sittemmin silmiini on osunut tutkittua tietoa asiasta: Päivi Santalahden ja Andre Souranderin katsaus Onko lasten psykiatrinen sairastavuus lisääntynyt? (Duodecim 13/2008, s. 1499-1506). Haastattelemalla noin tuhatta 8-9-vuotiasta lasta on vertailtu tilannetta vuosina 1989, 1999 ja 2005. Lapsia koskevia vastauksia on pyydetty lasten itsensä lisäksi myös heidän vanhemmiltaan ja opettajiltaan. Tulosten mukaan tyttöjen masennus olisi lähes kaksinkertaistunut 1989-2005, kun taas poikien kohdalla ei ollut havaittavissa vastaavanlaista muutosta. Aktiivisuus- ja tarkkavaisuushäiriöitten määrässä ei havaittu muutosta. Vanhempien vastausten perusteella poikien häiriökäyttäytyminen vaikuttaisi sen sijaan merkittävästi laskeneen mainittuna aikana.

Lasten psyykelääkitys on kuitenkin kasvanut suhteettomasti jopa verrattuna tyttöjen masennuksen mahdolliseen lisääntymiseen. Keskushermostostimulantteja määrättiin vuonna 2000 kaikkiaan 200:lle alaikäiselle, vuonna 2005 jo 2500:lle. Santalahti ja Sourander toteavatkin lääkehoidon määrän lisääntymisen heijastavan selkeästi hoitokulttuurin eikä psyykkisten oireiden määrän muutosta. Kirjoittajat tuovat esiin myös sen mielenkiintoisen seikan, että Suomessa on kansainvälisesti katsottuna paljon lastenpsykiatreja

 

Lue lisää »

11 kommenttia . Avainsanat: lastenpsykiatria, lastensuojelu, terveydenhuolto, rikollisuus