Suhtaudun ulkomaalaisten maahanmuuttoon yleisesti ottaen myönteisesti. Maahanmuuton kautta voidaan paikata suomalaisen kantaväestön vanhenevaa ikärakennetta, estää työvoimapulaa ja hankkia maahan osaamista. Siirtolaisuus tuo mukanaan myös ongelmia, mutta tase jää vastaanottajan kannalta positiiviseksi, kuten siirtolaisuuteen pohjautuvien Yhdysvaltojen ja Kanadan esimerkit osoittavat.
Maahanmuuttajia on monenlaisia. Pakolaisten vastaanottamisessa ensisijaista on turvapaikan antaminen, ei vastaanottajamaan pakolaisista mahdollisesti saama hyöty. Työperäisessä maahanmuutossa sekä vastaanottavan maan viranomaiset että siirtolainen itse toimivat taloudellisen hyödyn näkökohdista: siirtolainen haluaa aiempaa asuinmaataan paremman toimeentulon ja vastaanottajamaa työn tekijän. Vielä toiset tulevat maahan perheiden yhdistämisen kautta joko kantasuomalaisten tai aiemmin saapuneiden siirtolaisten perheenjäseninä. Perheiden yhdistämisen kieltävä vastaanottajamaa ei olisi siirtolaisten silmissä kovin houkutteleva. Vastaanottajamaa ei myöskään voi vain poimia rusinoita pullasta epäämällä sosiaaliturvaa tai julkisia terveydenhuoltopalveluita maahan jo laillisesti saapuneilta.
Suomen maahantulosäännöt ovat toistaiseksi epäselvät. Maahanmuuttoviraston kotisivuilla www.migri.fi ei kerrota, mitkä ovat maahantulon kriteerit. Maahanmuuttoa yrittävä voi tosin täyttää sivuilla testin, jonka avulla hän voi arvioida mahdollisuuksiaan. Täytin testin olettaen itseni muissa suhteissa omaksi itsekseni, mutta EU:n ulkopuolisen maan kansalaiseksi. Tulos: maahanmuuton ehdot eivät täyty ennen muuta siksi, että minulla ei ole Suomessa valmiiksi järjestettyä työpaikkaa. Ainoa koulutukseen liittynyt kysymys koski mahdollisia Suomessa suoritettuja opintoja, työkokemuksesta ei kysytty mitään. Asiaan ei vaikuttanut myöskään työllistymisen kannalta jo hankalan korkea ikäni, koska sitäkään ei kysytty.
Maahantulon ehtojen epäselvyys antaa mahdollisuuden viranomaismielivaltaan, edistää korruptiota ja pahimmassa tapauksessa ihmiskauppaa. Hyvin helposti ilmaantuu välikäsiä, jotka maksua vastaan esimerkiksi järjestävät vaaditun työpaikan valmiiksi. Seurauksena maahanmuuttaja saattaa joutua yksittäisestä työnantajasta ja maahantulossa auttaneesta virallisesta tai epävirallisesta organisaatiosta riippuvaiseen asemaan. Hänen mahdollisuutensa valittaa viranomaisille työnantajan tai välittäjäorganisaation harjoittamasta laittomasta kohtelusta ovat sangen vähäiset.
Työperäisen maahanmuuton ehdot tulisi ensi tilassa saada mahdollisimman yksiselitteisiksi ja julkisiksi. Huomioon otettavina kriteereinä voisivat olla ainakin koulutus, työkokemus, suomen tai ruotsin kielen taito sekä mahdollinen valmis työpaikka. Työmarkkinatilanteen mukaan voitaisiin suosia niiden alojen ammattihenkilöitä, joilla vallitsee työvoimapula. Valmiiksi järjestetystä työpaikasta maahantulon välttämättömänä ehtona olisi syytä luopua, jos maahanmuuttoon halukas muuten täyttäisi vaaditut kriteerit. Tämä olisi omiaan ehkäisemään maahanmuuton liepeille pyrkivää hämäräbisnestä.
Työttömyys on maahanmuuttajien joukossa toistaiseksi korkeampaa kuin kantaväestön parissa eli koko maassa noin 20%. Maahanmuuttajien työttömyys on kylläkin useiden vuosien ajan laskenut ja tämä suunta jatkunee edelleen. Työttömyydessä on osaksi kyse todellisista työllistymisen esteistä, kuten vaillinaisesta suomen tai ruotsin kielen taidosta. Maahanmuuttajien kieliopintoihin onkin syytä panostaa voimakkaasti. Toistaiseksi ongelma on ilmaisen ja korkeatasoisen suomen kielen opetuksen saatavuudessa, ei maahanmuuttajien halukkuudessa opintoihin. Siksi en lämpene Kimmo Kiljusen taannoiselle ehdotukselle pakollisista suomen kielen kursseista kaikille maahanmuuttajille. Suomen tai ruotsin kielen opinnot voidaan toki asettaa ehdoksi työttömyyskorvauksen saannille. Kun opetuksen tarjonta ei kuitenkaan vielä vastaa kysyntää, ei ole mielekästä pakottaa kursseille niitä, jotka elättävät itsensä muulla tavoin kuin julkisen vallan kustannuksella. Mielestäni valtiovallan tulisi yleensäkin pääsääntöisesti välttää suomalaisten pakottamista mihinkään muuhun kuin koulunkäyntiin, veronmaksuun ja lainkuuliaisuuteen.
Maahanmuuttajien korkea työttömyys johtuu suureksi osaksi syntyperäisten suomalaisten parissa vallitsevista ennakkoluuloista. Ne ilmenevät myös muissa muodoissa kuin suoranaisena vihamielisenä rasismina. Usein käy niin, ettei ulkomailla hankittua koulutusta ja työkokemusta oteta huomioon, vaikka se olisi työnantajan oman edun mukaista. Tohtorien paistaessa pizzaa monia käytettävissä olevia resursseja menee hukkaan.
Julkinen valta voi jossain määrin auttaa maahanmuuttajien työllistymistä esimerkiksi helpottamalla ulkomaisten tutkintojen rinnastamista suomalaisiin. Vaikka tutkinnon rakenne poikkeaa suomalaisesta, se ei välttämättä ole suomalaista huonompi. Myös työharjoittelun järjestäminen voi auttaa maahan tulleita saamaan vaadittua suomalaista työkokemusta. On kuitenkin vältettävä ihmisten sijoittamista työharjoitteluna tekemään palkatta sellaista yksinkertaista työtä, jonka he jo valmiiksi osaavat.
