Rasismin monet kasvot

"Mistäs kaukaa pojat tulee?" kysyy mies uimastadionin saunassa.

"Ihan täältä Suomesta, Helsingistä," vastaa toinen kahdesta tummaihoisesta nuorukaisesta.

"Ei se kuulkaa noin mene, kyllä se päältä näkyy, ettette te täältä ole," käy mies inttämään.

Luovun tavanomaisesta pidättyvyydestäni ja sekaannun keskusteluun. Sanon: "Eiköhän herrat sen itse parhaiten tiedä."

"Ei kuule minua tarvitse opastaa, kyllä minä säännöt tiedän. Kaikki totuudet on sitä paitsi suhteellisia, paitsi se on varmaa, että Suomi on EU:n mallimaa," sanoo mies. Vasta nyt havaitsen hänen olevan humalassa.

Kahden nuorukaisen kohtaama käytös on avointa rasismia, joka on helppo huomata. Ehkä en siksi malttanut pitää päätäni kiinni, että pienen pieneltä osalta tilanne on minulle tuttu itseeni kohdistuvana. Nuoruudessani sain aina silloin tällöin kuulla vastaavanlaisia kommentteja. Erona oli se, että ne alkoivat vasta kertoessani nimeni, eikä ulkonäössäni ole mitään enemmistöstä poikkeavaa. Osakseni onkin tullut vain aavistus siitä paineesta, jonka alaisina afrikkalaisperäiset tai suomea venäläisellä aksentilla puhuvat ihmiset ovat jatkuvasti.  Nyttemmin en enää pitkään aikaan ole kohdannut tungettelevaa utelua tai keljuilua nimestäni. Ehkei yksi Remy ole enää väestöpohjan monipuolistuttua mikään juttu, tai

Avoimen rasismin lisäksi on olemassa näennäisesti hyväntahtoista piilorasismia. Siinä maahanmuuttajat nähdään enemmän tai vähemmän yhtenäisenä, julkisen vallan erityistä tukea tarvitsevana ryhmänä. Sosialidemokraattina toki kannatan taloudellisissa vaikeuksissa olevien ihmisten tukemista ja auttamista taas selviämään omillaan. Parhaista pyrkimyksistä huolimattakin ihmisen tukemiseen useimmiten kuitenkin liittyy holhoamista ja hänen yläpuolelleen asettumista. Erityisen huonosti asiat ovat silloin, kun parhaat pyrkimykset puuttuvat ja holhoamista suoranaisesti tavoitellaan. Siksi pelkän syntyperän ei pitäisi milloinkaan johtaa viranomaisten yksilöön kohdistamiin erityistoimiin. 

Piilorasismi tulee esiin, kun Suomen ulkopuolella syntyminen tai jopa Suomessa ulkomaalaistaustaiseen perheeseen syntyminen nähdään seikkana, joka sijoittaa ihmisen alempaan sosiaaliryhmään. Tämän asenteen vuoksi paljon lahjakkuutta voi jäädä hyödyntämättä, jos esimerkiksi opinto- tai ammatinvalinnan ohjaaja jättää huomiotta koululaisen lahjakkuuden ja hyvän opintomenestyksen. Samalla lailla myös aikuisiin saatetaan suhtautua opettavaisesti holhoten ja heidän todellinen potentiaalinsa sivuuttaen. Sangen ikävää on tavata sana "kasvatus" aikuisten maahanmuuttajien koulutuksen yhteydessä.