Turun puukkomurhien johdosta

Maanantai 21.8.2017 klo 19.40 - Johannes Remy

Väkivaltainen islamismi on demokratian vastainen poliittinen liike ja aate, joten sitä on vastustettava. Kuinka vaarallista se on? Kohdalle sattuville yksilöille, kuten nyt henkensä menettäneille kahdelle viattomalle uhrille se on kohtalokkaan vaarallista. Poliisin ja oikeuslaitoksen on pyrittävä mahdollisuuksien mukaan estämään vastaavien iskujen toistumista tulevaisuudessa. Tässä tuskin kuitenkaan päästään täydelliseen tulokseen, ja islamistisia väkivaltaisuuksia on odotettavissa myös jatkossa. Toisin kuin kotimainen fasismi, ääri-islamismi ei kuitenkaan kohtaa minkäänlaista sympatiaa poliisissamme ja oikeuslaitoksessamme. Luotan siihen, että järjestelmämme tekee kaiken voitavansa taistelussa tätä vihollista vastaan. Ääri-islamistit käyvät Euroopassa toivotonta taistelua, sillä he eivät todella kykene horjuttamaan demokratiaa. Pelottelu esimerkiksi Ruotsin käynnissä olevasta islamisoitumisesta olisi pelkästään säälittävää elleivät hälyttävän monet ottaisi sitä todesta.

ISIS:n tai al-Qaidan johtajat tai aktivistit eivät ole henkilöitä, joiden kanssa voi neuvotella ja päästä sopuun. Valtion väkivaltakoneistoa siis tarvitaan niiden aiheuttaman vaaran minimoimiseksi. Olisi kuitenkin suuri virhe tuomita koko Suomessa asuva tai vastaisuudessa tänne pyrkivä muslimiväestö ääri-islamistien kannattajina. Olen elämässäni ollut hyvin paljon tekemisissä muslimien kanssa. Nuoruudessani matkustin paljon Pohjois-Afrikan ja Sahelin maissa. Erään elämäni parhaista olutilloista istuin Senegalissa satunnaisesti tapaamani muslimidervissin kanssa. Puhuimme Jumalasta. Sittemmin Kanadassa muslimit tulivat tutuiksi työtovereina ja naapureina. 

Kuten kristinuskoakin, myös islamia on monenlaista yksilön, uskontokunnan ja valtion tasolla. Uskonnollisuus saa aikaan sekä hyvää, kuten rehellisyyttä ja lähimmäisen huomioon ottamista että pahaa, kuten epäluuloista asennetta oman uskontokunnan ulkopuoliseen maailmaan. Toiset ovat uskonnollisempia kuin toiset. Toisten uskonnollisuus on avoimempaa toisuskoisia ja heidän näkemyksiään kohtaan kuin toisten. Muslimienemmistöisissä maissa on hyvin suuri variaatio sen suhteen, miten valtion ja uskonnon välinen suhde on järjestetty. Senegal on esimerkki muslimienemmistöisestä vakiintuneesta demokratiasta, kun taas Malesia ja Indonesia ovat taloudellisesti menestyneitä äskettäin teollistuneita maita. Suurin osa maailman muslimeista keskittyy työhönsä ja perhe-elämäänsä eikä suinkaan suunnitelmiin Euroopan valtaamiseksi. Islamismistakin on olemassa myös pehmeämpiä muotoja, joista Tunisiaa nyt demokratian oloissa hallitseva puolue on yksi esimerkki.

Suomessa ja kaikkialla Euroopassa leviävä islamin ja väkivaltaisen islamismin samaistaminen toisiinsa on perusteetonta ja omiaan voimistamaan jälkimmäistä. Islamistit ovat muslimeja, mutta vähemmistö maailman muslimeista on islamisteja. Ääri-islamistit ja suomalaiset fasistit ovat yhtä mieltä sangen monista asioista, kuten siitä, että demokratia on rappion merkki sekä siitä, että islamin ja kristillisperäisen eurooppalaisen sivilisaation välillä olisi ylipääsemätön ristiriita. Kummassakin asiassa he ovat väärässä. Päinvastoin, muslimien uskonnonvapaus on välttämätön demokraattiselle yhteiskunnalle. Näet jos islamia ei saa Suomessa ja muualla Euroopassa rauhassa harjoittaa, on turha luulla, että muitakaan vallanpitäjille vastenmielisiä aatteita tullaan suvaitsemaan. En voi kuvitella Suomea, jossa islam olisi kielletty mutta SDP sallittu. Jos Suomessa jo asuvat muslimit saavat tuntea itsensä yhteiskunnan hylkiöiksi, se ei ainakaan vähennä väkivaltaisen islamismin vetovoimaa. 

Hämmästelen joitakin esitettyjä kommentteja, joiden mukaan Suomi on nyt lakannut olemasta jokin lintukoto ja perusturvallinen maa. Suomessa on aiemmin ollut useita vastaavan suuruusluokan joukkomurhia, joilla vain ei ollut poliittista motiivia. Meillä on erittäin huono ja täysin valvomaton poliisi, jonka sanaa yli 90% kansalaisista pitää järkkymättömänä totuuden kriteerinä. Perusteet tälle näkemykselleni löydätte muun muassa aiemmista kirjoituksistani. Suomessa tapettiin viime syksynä poliittisesta motiivista yksi ihminen. Teon tehnyt natsi on vapaalla jalalla ja palkittu Ruotsissa rikoksensa johdosta. Tosi turvallista. 

Kölnin tapahtumat ja naisten seksuaalinen häirintä Suomessa sekä arabimaissa

Keskiviikko 13.1.2016 klo 13.00 - Johannes Remy

Kölnin tapahtumat vaikuttavat hyvin voimakkaasti suunnitelmalliselta, poliittisin motiivein järjesteltyltä toiminnalta. Järjestäytynyt rikollisuus tavoittelee yleensä taloudellista voittoa, jota joukkomittainen seksuaalinen häirintä ei tuota. Kieroutumiaan toteuttavat järjestäytyneet seksuaalirikolliset toimivat pääsääntöisesti salassa ollakseen jäämättä kiinni. Siksi pidän poliittista motiivia todennäköisimpänä. Toistaiseksi on mahdotonta päätellä, mikä poliittinen taho on kyseessä.

Pitääkö paikkansa, että naisten seksuaalinen häirintä arabimaissa olisi yleisempää kuin Suomessa? Vastaani on tullut tietoja ainoastaan Egyptistä ja Irakista. Egyptissä tehdyissä otantatutkimuksissa yli 99% naisista ilmoittanut kokeneensa seksuaalista häirintää http://www.aljazeera.com/indepth/features/2013/08/201381494941573782.html. Irakissa tehdyissä vastaavissa tutkimuksissa seksuaalista häirintää on kokenut ”vain” 80% naisista http://www.aljazeera.com/news/2015/10/iraq-sexual-harassment-151019160003205.html. Suomalaiset vastaavat tutkimukset osoittavat, että seksuaalista häirintää on kokenut 71% naisista http://www.ihmisoikeuskeskus.fi/?x177247=287926. Ainakin näissä kahdessa maassa tilanne siis todella on huonompi kuin Suomessa, mutta Egyptin ja Irakin välinen ero on huomattavasti suurempi kuin Suomen ja Irakin. Missään tapauksessa seksuaalinen häirintä ei ole saapunut Suomeen maahanmuuttajien mukana. Egyptissä ja Irakissa ongelma tiedostetaan ja siitä keskustellaan. Suomalaisessa keskustelussa hämärtyy se seikka, ettei kukaan voi olla vastuussa muusta kuin omasta toiminnastaan. Helsingin poliisi kehottaa nyt uudenvuodenyön seksuaalisen häirinnän uhreja tekemään ilmoituksia mahdollisimman matalalla kynnyksellä. Tämä on sinänsä oikein, mutta koskeeko se myös niitä tapauksia, joissa epäilty on kantasuomalainen?   

Poliisi, raiskausrikollisuus, maahanmuuttajat ja totuus

Sunnuntai 10.1.2016 klo 21.59 - Johannes Remy

Julkisuudessa on viime aikoina voimakkaasti väitetty äskettäin saapuneiden turvapaikanhakijoiden lisäävän seksuaalirikollisuutta Suomessa. Ensin rikoskomisario Markku Tuominen Itä-Uudenmaan poliisilaitokselta kehotti kansalaisia ulkomaalaisen pyrkiessä lähikontaktiin poistumaan nopeasti paikalta ja tarvittaessa ottamaan yhteyttä hätänumeroon. Sen jälkeen poliisin ylijohto on ollut haluton puuttumaan äärioikeiston katupartiointiin useissa kaupungeissa. Sisäministeri Petteri Orpo on hyvästä syystä vaatinut poliisiylijohtoa ottamaan asiallisemman kannan.

Kölnissä uudenvuodenaattona tapahtuneiden joukkomittaisten seksuaalirikosten jälkeen Helsingin poliisi kertoi estäneensä Kölnin kaltaiset tapahtumat Helsingin Asematunnelissa. Poliisin mukaan paikalla oli jopa tuhat irakilaista turvapaikanhakijaa, ja yön aikana tehtiin kolme ilmoitusta seksuaalisesta häirinnästä. Helsingin poliisin apulaispoliisipäällikkö Ilkka Koskimäen mukaan „vakavammat häiriöt estettiin valmistautumisella, valvonnalla ja sillä, että kynnys puuttua oli alhainen”. http://yle.fi/uutiset/helsingin_poliisi_kolnin_hairinta_uhkasi_tapahtua_myos_helsingissa__1_000_turvapaikanhakijaa_asematunnelissa/8576615

Lausunto tuntui alun alkaenkin ongelmalliselta, koska poliisi ei suinkaan tarkastanut kaikkien paikalla olleiden kansalaisuutta ja statusta. Vielä oudommaksi se muuttui, kun keskusrikospoliisi kiisti Koskimäen version tapahtumista. Kävi myös ilmi, ettei yksikään ilmoitetuista kolmesta häirintätapauksesta tapahtunut Asematunnelissa. Eri poliisitahot ovat kertoneet Asematunnelin tapahtumista kolmella keskenään ristiriitaisella tavalla. Tämä ei ole estänyt Koskimäkeä kertomasta brittiläiselle Telegraph-lehdelle, miten turvapaikanhakijat tuovat Suomeen meillä aikaisemmin tuntematonta rikollisuutta.

Tapahtumat innoittivat minut tutkimaan raiskausrikollisuutta koskevia tilastotietoja Tilastokeskuksen sivuilla.

Poliisin tietoon tulleet raiskausrikokset ja niistä annetut tuomiot 2012-2014:

2014        poliisin tietoon 1009 rikosta, tuomioita 148 eli  14.7%

2013                              975 rikosta, tuomioita 160 eli  16.41%

2012                             1009 rikosta, tuomioita 177 eli  18.93%.

Tiedot eivät ole täysin tarkkoja, koska yhtenä vuonna poliisin tietoon tullut rikos päätyy usein oikeuskäsittelyyn vasta seuraavana vuonna. Kuitenkin on selvää, että ilmoitetuista alle viidennes johtaa tuomioon, ja tuomioon johtavien rikosten osuus on viime vuosina merkittävästi laskenut.

Yhdisteltäessä raiskausrikoksista epäiltyjen ja niistä tuomittujen vakinaisesti Suomessa asuvien syyllisten kansalaisuutta koskevia tilastoja saamme myös olennaisia tietoja. Kansalaisuus ei ole aivan tyydyttävä muuttuja, koska se jättää piiloon niiden maahanmuuttajien ja maahanmuuttajataustaisten osuuden, jotka ovat Suomen kansalaisia. Epäiltyjen osalta on tyydyttävä poliisin selvittämien rikosten määrään, koska tilastoa poliisille ilmoitettujen rikosten yhteydessä epäiltyjen henkilöiden kansalaisuudesta ei ole saatavissa. Näillä on mentävä ja näinkin saamme tietää jotain: 

2014                   raiskausrikoksista epäiltyjä oli 667, joista 85 eli 12.74% oli Euroopan ulkopuolisten maiden kansalaisia. Tuomittuja oli 136, joista 24 eli 17.65% Euroopan ulkopuolelta.

2013                   epäiltyjä oli 746, joista 94 eli 12.6% oli Euroopan ulkopuolelta. Tuomittuja oli 143, joista 24 eli 16.78% Euroopan ulkopuolelta.

2012                   epäiltyjä oli 1185, joista 113 eli 9.54% Euroopan ulkopuolelta. Tuomittuja oli 177, joista 35 eli 19.78% Euroopan ulkopuolelta.

Toisin sanoen epäily johtaa olennaisesti useammin tuomioon silloin, kun epäilty on Euroopan ulkopuolelta. Tähän voi olla mahdollista löytää asian selittäviä lisämuuttujia, joten en väitä vaikutelmiani varmoiksi. Alustavana hypoteesina esitän kuitenkin, että poliisissa ja oikeuslaitoksessa esiintyvät kielteiset asenteet maahanmuuttajia ja maahanmuuttoa kohtaan johtavat siihen, että maahanmuuttajien tekemät raiskausrikokset tutkitaan muita raiskausrikoksia huolellisemmin. Jos näin on, ne tilastot, joissa esitetään maahanmuuttajien syyllistyvän muita useammin raiskauksiin eivät pohjaudukaan kuin korkeintaan osittain todellisuuteen: osittain numerot ovat seurausta omien viranomaistemme asenteista.

Olen jo pitkään yrittänyt tuoda julkisuuteen oikeussuojajärjestelmämme surullista tilaa seksuaalirikosten ja etenkin lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tutkinnassa. Toivon, että äskettäisten tapahtumien herättämä julkisuus viimein johtaa siihen, että poliisin toimia aletaan jollakin tavoin valvoa. Se, että poliisi politikoi suosien tiettyä, ihmisoikeuksien kannalta erittäin vaarallista poliittista liikettä, on vain yksi epäkohta. Toinen epäkohta on se, että poliisi voi nykyään lähes mielensä mukaan jättää rikoksia tutkimatta ja syyllisiä rankaisematta. Jos esittämäni etninen epäsuhta raiskausrikollisuuden tutkinnassa ja tuomioissa todella on olemassa, oikea tapa ratkaista se ei ole jättää enemmän Euroopan ulkopuolelta tulleita raiskaajia rankaisematta, vaan tutkia ja tuomita nykyistä enemmän suomalaisia raiskaajia.

Älkäämme antako iänikuisen ininän resurssipulasta johtaa itseämme harhaan: tärkeintä on saattaa poliisi valvontaan. Ensisijainen vika ei ole resursseissa, vaan asenteissa. Parasta on panostaa lisäresursseja kansalaisten tekemien poliisia koskevien valitusten käsittelyyn ja muuttaa ohjeistusta siten, että kanteluita todella käsitellään. On myös perustettava poliisiorganisaatiosta kokonaan erillinen elin, joka keskittyy poliisin toiminnan lainmukaisuuden valvontaan. Rikosten uhrit on aika ottaa vakavasti.

Olli Immonen ja maahanmuuttokysymyksen laajemmat yhteydet

Tiistai 4.8.2015 klo 5.44 - Johannes Remy

Perussuomalaisten kansanedustaja Olli Immosen öinen taisteluhenkinen facebook-postaus ja natsistisen Suomen Vastarintaliikkeen väkivallanteot Jyväskylässä ovat herättäneet huomiota. Immonen ei ole syyllistynyt rikokseen. Hänen tekstinsä tulkitseminen suoraksi kehotukseksi poliittiseen väkivaltaan on luontevin, mutta ei ainoa mahdollinen tulkinta. Tapauksen herättämä huoli ja huomio on silti perusteltua, koska kyse ei ole sattumista eikä yksittäistapauksista. Immosen yhteyksiä Suomen Vastarintaliikkeesen on ehkä parhaiten selvittänyt bloggaaja Saku Timonen:

Immonen itse väittää tietävänsä Suomen Vastarintaliikkeestä niin vähän, ettei voi antaa siitä arvostelmaa. Toisin sanoen hän ei Jyväskylän tapahtumien jälkeenkään tuomitse yhteistyökumppaneidensa rikoksia. Immosen välttelevät kommentit tuovat mieleen venäläisen sananparren: “Minä en ole minä eikä hevonen ole minun (I ja ne ja i loštšad ne moja)”. 

Nuivien ja muiden Perussuomalaisten reaktio skandaaliin on tavanomainen: Immosen arvosteleminen tuomitaan ajojahtina, puhutaan lynkkaamisesta yms. Syntyy vaikutelma, että nuivien arvosteleminen rikkoo heidän sananvapauttaan. Uhriutumalla kiistetään vastustajien oikeus ilmaista näiden omia mielipiteitä. Yksi tapa reagoida tapahtumiin on ilmoittaa vastustavansa molempia ääripäitä. Rasistiset ja autoritaariset näkemykset asetetaan näin samanarvoisiksi kaikkien ihmisten tasavertaisuutta kannattavien näkemysten kanssa, ja järkevän keskilinjan annetaan ymmärtää löytyvän jostakin näiden äärimmäisten mielipiteiden väliltä.

[Kirjoitus jatkuu lue lisaa-linkin alla]     

Lue lisää »

Demareiden maahanmuuttopolitiikka Kanadassa ja Suomessa

Sunnuntai 31.7.2011 klo 7.57 - Johannes Remy

Kanada on Suomea vasemmistolaisempi maa. Viime huhtikuun vaaleissa demaripuolue NDP (New Democratic Party) sai 103 alahuoneen 308:sta paikasta. Demarit nousivat näin liberaalien ohi suurimmaksi oppositiopuolueeksi. Vaikka hallituspuolue konservatiiveilla on yksinkertainen enemmistö, NDP:n ryhmä on yksi Kanadan historian suurimmista oppositioista.

(Kirjoitus jatkuu lue lisää-linkin alla)

Lue lisää »

Maahanmuutto läpinäkyväksi

Lauantai 28.6.2008 klo 14.14

Suhtaudun ulkomaalaisten maahanmuuttoon yleisesti ottaen myönteisesti. Maahanmuuton kautta voidaan paikata suomalaisen kantaväestön vanhenevaa ikärakennetta, estää työvoimapulaa ja hankkia maahan osaamista. Siirtolaisuus tuo mukanaan myös ongelmia, mutta tase jää vastaanottajan kannalta positiiviseksi, kuten siirtolaisuuteen pohjautuvien Yhdysvaltojen ja Kanadan esimerkit osoittavat.

Maahanmuuttajia on monenlaisia. Pakolaisten vastaanottamisessa ensisijaista on turvapaikan antaminen, ei vastaanottajamaan pakolaisista mahdollisesti saama hyöty. Työperäisessä maahanmuutossa sekä vastaanottavan maan viranomaiset että siirtolainen itse toimivat taloudellisen hyödyn näkökohdista: siirtolainen haluaa aiempaa asuinmaataan paremman toimeentulon ja vastaanottajamaa työn tekijän. Vielä toiset tulevat maahan perheiden yhdistämisen kautta joko kantasuomalaisten tai aiemmin saapuneiden siirtolaisten perheenjäseninä. Perheiden yhdistämisen kieltävä vastaanottajamaa ei olisi siirtolaisten silmissä kovin houkutteleva. Vastaanottajamaa ei myöskään voi vain poimia rusinoita pullasta epäämällä sosiaaliturvaa tai julkisia terveydenhuoltopalveluita maahan jo laillisesti saapuneilta.

Lue lisää »