Seksuaalirikollisten palkkaaminen lapsityöhön jää lailliseksi

Epäkohta hallituksen esityksessä 282/2010 lasten suojelemista seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen hyväksymiseksi ja siihen liittyviksi laeiksi

Hallituksen esitys on pääosin oikeansuuntainen eli se tehostaa lasten suojelua seksuaalirikoksilta. Esityksessä on kuitenkin merkittävä epäkohta, joka liittyy lasten kanssa työskentelemään pyrkiviltä vaadittavaan rikostaustaotteeseen. Rikostaustaotteen vaatimisella pyritään estämään lasta vastaan tehtyihin rikoksiin syyllistyneiden pääsy lapsityöhön. Jos esitys hyväksytään nykyisessä muodossaan, siihen jää kaksi merkittävää porsaanreikää, jotka heikentävät lain tehoa ja mahdollistavat seksuaalirikoksiin syyllistyneiden työskentelyn lasten kanssa. [Kirjoitus jatkuu Lue lisää-linkin alla]

Nykyään voimassa olevaa lakia lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä (14.6.2002/504) ”sovelletaan työ- ja virkasuhteessa tehtävään työhön, johon pysyväisluontoisesti ja olennaisesti kuuluu ilman huoltajan läsnäoloa tapahtuvaa alaikäisen kasvatusta, opetusta, hoitoa tai muuta huolenpitoa taikka muuta työskentelyä henkilökohtaisessa vuorovaikutuksessa alaikäisen kanssa”.  Tuolloin hyväksytystä hallituksen esityksestä (HE 3/2002, s. 27) ilmenee, etteivät määritelmään sisälly sairaaloiden ulkopuolella työskentelevät lääkärit eikä kasvatus- ja perheneuvoloiden henkilökunta. Rikostaustaotetta ei vaadita myöskään muulta lastensuojelun henkilökunnalta kuin laitoshuollon hoito- ja kasvatushenkilöstöltä. Hallituksen esityksen HE 3/2002, s. 27 mukaan ”Työtehtävät, joissa ollaan satunnaisesti kontaktissa lapseen kuten lääkärin vastaanottotilanteet tai kasvatus- ja perheneuvolatoiminta, eivät tulisi menettelyn piiriin”. 

Nyt käsiteltävänä olevassa hallituksen esityksessä rikostaustaotteen vaatimisen soveltamisalaa ei ehdoteta laajennettavaksi, vaan esityksen sivulla 24 todetaan, ettei allekirjoitettu sopimus edellytä laajentamista. Koska esityksessä ei myöskään toisteta HE 3/2002:n rajausta, lain soveltamisalan suppeus saattaa jäädä huomaamatta monelta kansanedustajalta. Rikostaustaotteen vaatimiseen joko kaikilta tai ainakin erityisesti lasten kanssa työskenteleviltä lääkäreiltä, kuten lastenlääkäreiltä ja lastenpsykiatreilta, on kuitenkin painavia syitä. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö voi tapahtua myös kertaluontoisessa tapaamisessa lapsen kanssa. Lisäksi lääkärit käyttävät usein toimessaan merkittävää valtaa ja tekevät päätöksiä, joilla on suuri vaikutus lasten elämään. Kun lääkäri hoitaa tai diagnosoi seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi joutunutta lasta, on suotavaa, ettei lääkäri itse ole syyllistynyt hyväksikäyttöön. Samaa voidaan sanoa lastensuojelun henkilökunnasta. On itse asiassa jokseenkin omituinen näkemys, ettei päätoiminen lastensuojelutyö anna aihetta rikostaustaotteen vaatimiseen.  Lakiesityksen sanamuotoa olisikin muutettava sellaiseksi, että myös sosiaalityöntekijät ja lääkärit tulisivat lain piiriin ainakin siltä osin kuin he työskentelevät lasten kanssa. Lasten- ja perheneuvoloiden henkilökunta tulisi saada lain piiriin kokonaisuudessaan.

Toinen rikostaustaotteen vaatimista koskevan lain uudistamiseen liittyvä epäkohta on se, että laki velvoittaa työhönottajia ainoastaan vaatimaan rikostaustaotteen esittämistä, muttei erikseen kiellä lasta vastaan tehtyyn rikokseen syyllistyneen palkkaamista. Näin ollen rikostaustaotteen vaatimisen laiminlyöminen on sakoilla rangaistava teko, mutta seksuaalirikollisen palkkaaminen lapsityöhön on sallittua. Käsiteltävänä olevan esityksen perusteluosassa sivulla 25 kirjoitetaan seuraavaa:

”Rikostaustan selvittämistä koskevasta tai muustakaan lainsäädännöstä ei Suomessa johdu ammattikieltoa työskennellä lasten kanssa. Selvittämismenettelyn tarkoituksena on kuitenkin estää se, että lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista tuomitut työskentelevät lasten kanssa. Näin on siis mahdollista päästä ammattikieltojärjestelmää vastaavaan lopputulokseen. Vaikka voimassa olevan lain perusteella hakijan soveltuvuus tehtävään jää työnantajan tai viranomaisen yksittäistapauksessa arvioitavaksi, rikostaustan selvittämislain esitöissä korostetaan seksuaalirikoksiin syyllistyneiden palkkaustilanteissa huolellista harkintaa ja sitä, että laki ennalta ehkäisevästi ohjaa rikostaustaa omaavia henkilöitä hakeutumaan töihin, joissa ei työskennellä lasten kanssa (HE 3/2002, vp, s. 33/II). Tiedossa ei ole tapauksia, joissa henkilön olisi sallittu aloittaa työskentely tilanteessa, jossa rikosrekisterin otteesta on ilmennyt taustan selvittämismenettelyssä otteeseen merkittävä rikos”.  

Yllä lainatut perustelut nykyisen järjestelyn jatkamiselle eivät ole kestäviä. Oikeusrekisterikeskus ei ole koskaan selvittänyt rikostaustaotteen vaikutusta palkkauspäätöksiin, koska sellaisen selvityksen tekeminen ei kuulu sen tehtäviin. Rikostaustaotteen sisältö jää yksinomaan työhönottajan ja palkatun itsensä haltuun. Näin ollen ei ole mikään ihme, ettei tiedossa ole tapauksia, joissa seksuaalirikokseen syyllistynyt olisi palkattu lapsityöhön. Lisäksi on ristiriitaista kirjoittaa lain ennalta ehkäisevästä tavoitteesta ja samalla perustella tähänastisella tiedolla sitä, ettei lakia ole tältä osin syytä täsmentää.

Lakiin lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä on lisättävä kielto palkata lasta vastaan tehtyyn väkivalta- tai seksuaalirikokseen syyllistynyt lapsityöhön. Tällainen palkkaaminen on myös säädettävä rangaistavaksi. Yleensäkin olisi suotavaa, että lastensuojelua koskevat poliittiset päätökset tehtäisiin avoimen poliittisen keskustelun kautta eduskunnassa ennemmin kuin piilottaen ne virkamiestyönä kirjoitettuihin viittauksiin vuosia vanhojen hallituksen esitysten perusteluosiin.