Rasismin monet kasvot

Tiistai 15.7.2008 klo 13.19 - Johannes Remy

"Mistäs kaukaa pojat tulee?" kysyy mies uimastadionin saunassa.

"Ihan täältä Suomesta, Helsingistä," vastaa toinen kahdesta tummaihoisesta nuorukaisesta.

"Ei se kuulkaa noin mene, kyllä se päältä näkyy, ettette te täältä ole," käy mies inttämään.

Luovun tavanomaisesta pidättyvyydestäni ja sekaannun keskusteluun. Sanon: "Eiköhän herrat sen itse parhaiten tiedä."

"Ei kuule minua tarvitse opastaa, kyllä minä säännöt tiedän. Kaikki totuudet on sitä paitsi suhteellisia, paitsi se on varmaa, että Suomi on EU:n mallimaa," sanoo mies. Vasta nyt havaitsen hänen olevan humalassa.

Kahden nuorukaisen kohtaama käytös on avointa rasismia, joka on helppo huomata. Ehkä en siksi malttanut pitää päätäni kiinni, että pienen pieneltä osalta tilanne on minulle tuttu itseeni kohdistuvana. Nuoruudessani sain aina silloin tällöin kuulla vastaavanlaisia kommentteja. Erona oli se, että ne alkoivat vasta kertoessani nimeni, eikä ulkonäössäni ole mitään enemmistöstä poikkeavaa. Osakseni onkin tullut vain aavistus siitä paineesta, jonka alaisina afrikkalaisperäiset tai suomea venäläisellä aksentilla puhuvat ihmiset ovat jatkuvasti.  Nyttemmin en enää pitkään aikaan ole kohdannut tungettelevaa utelua tai keljuilua nimestäni. Ehkei yksi Remy ole enää väestöpohjan monipuolistuttua mikään juttu, tai

Lue lisää »

Maahanmuutto läpinäkyväksi

Lauantai 28.6.2008 klo 14.14

 

Suhtaudun ulkomaalaisten maahanmuuttoon yleisesti ottaen myönteisesti. Maahanmuuton kautta voidaan paikata suomalaisen kantaväestön vanhenevaa ikärakennetta, estää työvoimapulaa ja hankkia maahan osaamista. Siirtolaisuus tuo mukanaan myös ongelmia, mutta tase jää vastaanottajan kannalta positiiviseksi, kuten siirtolaisuuteen pohjautuvien Yhdysvaltojen ja Kanadan esimerkit osoittavat.

 

Maahanmuuttajia on monenlaisia. Pakolaisten vastaanottamisessa ensisijaista on turvapaikan antaminen, ei vastaanottajamaan pakolaisista mahdollisesti saama hyöty. Työperäisessä maahanmuutossa sekä vastaanottavan maan viranomaiset että siirtolainen itse toimivat taloudellisen hyödyn näkökohdista: siirtolainen haluaa aiempaa asuinmaataan paremman toimeentulon ja vastaanottajamaa työn tekijän. Vielä toiset tulevat maahan perheiden yhdistämisen kautta joko kantasuomalaisten tai aiemmin saapuneiden siirtolaisten perheenjäseninä. Perheiden yhdistämisen kieltävä vastaanottajamaa ei olisi siirtolaisten silmissä kovin houkutteleva. Vastaanottajamaa ei myöskään voi vain poimia rusinoita pullasta epäämällä sosiaaliturvaa tai julkisia terveydenhuoltopalveluita maahan jo laillisesti saapuneilta.

 

 

Lue lisää »

Lapsen oikeuksia ei puolusteta suoltamalla jargonia

Perjantai 30.5.2008 klo 16.30 - Johannes Remy

 

Suomessa on vuodesta 2005 ollut lapsiasiavaltuutetun virka, jossa on nyt entinen Keskustapuolueen poliitikko Maria Kaisa-Aula. Perustamisen yhteydessä lapsiasiavaltuutetun toimenkuva ja toimivaltuudet ovat jääneet torsoiksi: hänellä ei ole oikeutta puuttua yksittäisiin tapauksiin, joissa lapsen oikeuksia on loukattu. Tämän kummallisen rajauksen vuoksi lapsiasiavaltuutetun tehtäviin kuuluu nyt vain sangen yleisluontoinen lapsen edun ja oikeuksien edistäminen muun muassa lainsäädännön tasolla. Lapsiasiavaltuutetun sivuilla http://www.lapsiasia.fi/ erityisesti korostetaan, että valtuutettu ei ota kantaa yksittäistapauksiin.

 

Lapsiasiavaltuutetun toimenkuvan rajaaminen on herättänyt kansainvälistä huomiota. Suomi on allekirjoittanut vuonna 1989 solmitun YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksen. Sen toteutumista valvoo YK:n Lapsen Oikeuksien Komitea, joka tutkii allekirjoittajamaiden tilanteen määrävuosin. Viimeisin Suomea koskeva raportti laadittiin syyskuussa 2005. Komitea suositteli, että lapsiasiavaltuutetun toimivaltuuksia laajennetaan siten, että hän saa mahdollisuuden ottaa vastaan ja tutkia lasten tekemiä valituksia. (Komitean suositukset ovat luettavissa ulkoministeriön nettisivuilla http://www.formin.fi.finland.fi/public, edelleen linkkien "voimassa olevat ihmisoikeussopimukset", "yleissopimus lasten oikeuksista" alle, edelleen siellä olevasta taulukosta 3. raportin "päätelmät ja suositukset")

 

Puolueosastoni Vallilan Sosialidemokraattinen Työväenyhdistys on tehnyt SDP:n puoluekokoukselle aloitteen, jossa esitetään lapsiasiavaltuutetun toimenkuvan muuttamista siten, että hän saa valtuudet käsitellä ja antaa lausuntoja yksittäistapauksista, joissa lapsen oikeuksia on loukattu. Puoluehallitus torjuu aloitteen väittäen, että yhteiskuntapolitiikkaan vaikuttamista ja yksittäistapauksiin puuttumista on vaikea yhdistää. Aloite ja puoluehallituksen vastaus siihen löytyvät SDP:n sivuilta http://www.sdp.fi/fi/puoluekokous /aloitteet, edelleen linkki "Sosiaali- ja terveysvaliokunta", siellä aloite 231. Puoluehallitus viittaa myös siihen, että kaikkien lasten kanssa tekemisissä olevien viranomaisten tehtävä on valvoa lapsen oikeuksien toteutumista.

 

Lapsiasiavaltuutettu Aula ei itse halua oikeutta puuttua yksittäistapauksiin.  Hänen mukaansa "Vaikuttamalla aktiivisesti ja ennakoivasti yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ja lainsäädäntöön sekä lisäämällä viranomaisten tietoisuutta lasten oikeuksista voidaan parhaiten luoda lapsille sellaiset elinolosuhteet, että aiheita valitusten tekemiseen on mahdollisimman vähän". (http://www.lapsiasia.fi/, edelleen linkit "ajankohtaista" ja "lausunnot", "Lausunto YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen täytäntöönpanosta 7.3.2008")

 

Itse olen sitä mieltä, että lapsen oikeuksia suojellaan paremmin puuttumalla niiden loukkaamiseen kuin suoltamalla jargonia.  On erittäin naiivia ajatella kaikkien viranomaisten aina toimivan lapsen oikeuksien puolesta, kunhan he saavat niistä riittävästi tietoa. Se ei ole yhtään sen realistisempaa kuin uskoa kaikkien vanhempien aina toimivan lastensa parhaaksi. Jo apostoli Paavali pani merkille, että ihminen voi tehdä väärin vaikka hän tietääkin, mikä on oikein.

 

Julkisuuteen tihkuu silloin tällöin tietoja ja väitteitä esimerkiksi huostaan otettujen lasten epäasianmukaisista oloista ja viranomaisten vastentahtoisuudesta lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tutkimiseen. Esimerkkeinä mielipidekirjoitus Kaikki ei ole kunnossa lastensuojelun kulissien takana Länsiväylässä 23.5.2008, sivu 11, (www.lansivayla.fi/nakoislehti, edelleen "Siirry näköislehteen tästä" ja "arkisto") sekä Neloskanavan uutinen 19.5.2008 Miksi tyttäreni hyväksikäyttöä ei tutkita? (katsottavissa www.nelonen.fi/uutisvideot). En tiedä niissä esitellyistä tapauksista sen enempää kuin mitä asianomaiset mediat kertovat, joten en rupea väittämään niistä mitään varmaa. Sen valossa mitä muuten tiedän, tapaukset eivät kuitenkaan ole luonteeltaan mitenkään uskomattomia. Yksittäistapauksiin puuttuvalta lapsiasiavaltuutetulta ei puuttuisi töitä.

 

Myös kunnallispolitiikalla voidaan puolustaa lapsen oikeuksia. Neloskanavan uutisessa poliisi perustelee toimimattomuuttaan nimeltä mainitsemattoman Keski-Uudenmaan kunnan sosiaalijohtajan lausunnolla. Tällaisessa tapauksessa kunnallisten luottamushenkilöiden velvollisuus on paneutua itsenäisesti asiaan ja tarvittaessa ohjata sosiaalijohtajan toimintaa omilla päätöksillään.

Taiteilija Karttunen ja internetin lapsiporno

Perjantai 23.5.2008 klo 10.18 - Johannes Remy

 

Helsingin käräjäoikeus on todennut taiteilija Ulla Karttusen syyllistyneen lapsipornon levittämiseen, mutta on samalla jättänyt hänet rankaisematta. Karttunen käytti teoksessaan Neitsythuorakirkko internetin ilmaisilta ja avoimilta pornosivuilta imuroimaansa kuvastoa. Karttunen on sanonut teollaan tahtoneensa kiinnittää huomiota lapsiporno-ongelmaan.

 

Mielestäni Karttunen teki väärin liittäessään teokseensa raiskattujen lasten kuvia. Tällaisten kuvien näyttäminen missään yhteydessä on väärin. Niissä näytetyt henkilöt eivät näet ole mukana vapaasta tahdostaan, vaan vahvemman harjoittaman väkivallan seurauksena.

 

Käräjäoikeuden päätös Karttusen asiassa käy kommentiksi ns. nettisuodatusta eli lapsipornosivuille pääsyn estoa koskevaan keskusteluun. Eräs suodatuksen vastustajien keskeinen argumentti osoittautuu ontoksi. Lapsipornon eston vastustajat ovat vedonneet siihen, että eston kohteeksi on joutunut lapsipornon sijasta ns. tavallisia pornosivuja. Karttunen on nyt osoittanut lapsipornoa löytyvän kosolti myös "tavallisilta" pornosivuilta. Se, että osaa niistä ylläpidetään läntisissä teollisuusmaissa, ei suinkaan takaa, ettei niillä voi olla lapsen oikeuksia rikkovaa kuvastoa.

 

Sananvapauden puolustajina esiintyvien lapsipornon suodatuksen vastustajien argumentit eivät muutenkaan vakuuta. Niiden pahin heikkous on logiikan puute. Sanotaan, että lapsipornosivuille pääsyn estämisen sijasta sivut pitäisi sulkea. Suomen poliisi ei kuitenkaan voi sulkea ulkomailla ylläpidettyjä sivuja, vaan korkeintaan ilmoittaa niistä kyseisen maan viranomaisille. Edelleen väitetään, että eston asettaminen auttaa löytämään lapsipornoa netistä, mutta samalla väitetään poliisin suodattaneen vain muita kuin lapsipornosivuja. Suodatuksen väitetään olevan täysin vailla tehoa, mutta samalla väitetään sen olevan vakava uhka sananvapaudelle. Käytetyistä argumenteista syntyy kokonaisvaikutelma, että jotain olennaista jää sanomatta: näin puuroiset ajatukset eivät ole voineet saada niin monia liikkeelle.

 

Nähtäväksi jää, käykö Suomen poliisi nettisuodatuksen aloittamisen myötä aiempaa pontevammin lapsipornon kimppuun. Tähän asti melkein kaikki tiedotusvälineissä julkistetut tuomiot lapsipornon hallussapidosta ovat pohjautuneet ulkomailta saatuihin tietoihin. 86 000 lapsipornokuvan ja satojen videotiedostojen haltijasta todettiin oikeudessa viime joulukuussa kuivasti, ettei hänen ole havaittu levittäneen niitä. Ainakaan Suomen poliisi ei suodatuksen käyttöönoton jälkeen voi esiintyä lapsiporno-ongelman suhteen tietämättömänä.

 

Nettisuodatusta on jatkettava ja sitä koskeva laki on muotoiltava uudelleen siten, että kaikki mahdollisuudet tulkita suodatus vapaaehtoiseksi poistetaan. Suodatuksen vastustajat ovat toki oikeassa siinä, että ei ole syytä sokeasti uskoa poliisin aina toimivan oikein. Niin nettisuodatuksessa kuin muussakin poliisitoiminnassa tarvitaan nykyistä enemmän ulkopuolista valvontaa kansalaisten perusoikeuksien suojelemiseksi. Lasten oikeus elää ilman pervertikkojen harjoittamaa sortoa on kuitenkin minun arvomaailmassani ensisijainen aikuisen pornonkulutusoikeuteen nähden.

Sosialidemokratia, julkinen ja yksityinen sektori

Torstai 15.5.2008 klo 23.02 - Johannes Remy

Sosialidemokraattisen liikkeen varhaisvaiheissa sen tavoitteena oli tuotantovälineiden yhteisomistus, sosialistinen talousjärjestelmä. Jos siinä olisi kaikki, sosialidemokratiaa ei enää tarvittaisi: sosialistisen talousjärjestelmän ajatus on kärsinyt täydellisen haaksirikon. Yksityiseen yritystoimintaan pohjautuva markkinatalous on osoittautunut sekä humaanimmaksi että tehokkaammaksi järjestelmäksi. Kaiken taloudellisen tuotannon ei toki tarvitse perustua yksityisomistukseen, mutta nähtävissä olevan tulevaisuuden ajan se on vallitseva omistusmuoto, ja hyvä niin.

Koska sosialidemokraateilla on ollut myös muita, nykyäänkin ajankohtaisia tavoitteita, huhut liikkeen kuolemasta ovat vahvasti liioiteltuja. Niihin kuuluvat reilu osuus palkansaajalle tulonjaossa, työntekijöiden suojeleminen rajoittamalla työnantajalla muuten helposti olevaa vahvemman oikeutta sekä sosiaaliturva, jonka pitäisi suojella kaikkein heikoimmassakin asemassa olevia kansalaisia. Sosialidemokraatit ovat vaikuttaneet yhteiskunnan yleiseen ilmapiiriin kiistämällä kansalaisen varallisuuden ja hänen moraalisen kelvollisuutensa välisen korrelaation: köyhä ei ole rikasta huonompi. Vähävaraisten perheiden  lasten mahdollisuuksia sosiaaliseen nousuun on parannettu luomalla aiempaa tasa-arvoisempia koulutusjärjestelmiä.

Parantamisen varaa on. Mahdollisuuksien mukainen taloudellinen tasa-arvo, taloudellisilta katastrofeilta suojaava sosiaaliturva, kansalaisten mahdollisuuksien tasa-arvo ja köyhän ihmisarvo ovat asioita, joiden toteuttamisessa sosialidemokraateilla riittää vielä töitä. Sitä, onko jokin toimiala tai palvelu valtiollisen, kunnallisen vai yksityisen tahon hoidettava, on arvioitava näiden sosialidemokratian kestotavoitteiden valossa. 

Koska yksityinen voitontavoittelu ei sovi kaikille aloille, ei ole järkevää yksityistää tai kilpailuttaa mahdollisimman monia julkisia palveluita. Toisaalta palvelun kunnallinen tai valtiollinen ylläpito ei sekään ole itseisarvo. Jos palvelu on huonoa ja sen piirissä olevia nöyryytetään, sen kunnallisuudesta ei ole heille iloa. Sosialidemokraatit ovat joskus turhan sokeita sille tosiasialle, että ihmisiä voidaan sortaa myös julkista valtaa käyttämällä. Esimerkiksi sosiaaliturvaa voidaan käyttää paitsi ihmisen auttamiseen, myös holhoamiseen ja alistamiseen. Vaikkapa syrjäytymisvaarassa olevaksi luokitteleminen voi olla ensimmäinen askel ihmisen syrjäyttämiseen. Mainitsemani sokeus voi johtua siitä, että palveluita valitettavan usein tarkastellaan niiden tuottajan paremminkin kuin asiakkaan näkökulmasta.

Pitääkö kunnallisten palveluiden olla julkisten vai yksityisten tahojen hoidossa? Tapauskohtaisesti harkiten molempien. Kilpailuttamisessa on katsottava tähänastista enemmän palvelun laatua eikä vain kustannussäästöjä. Olennaisinta on, että palvelu on hyvä. Jos se ei sitä ole, asiakkaiden äänen on kannettava päättäjille asti. Koska köyhyys ei ole pahe, me sosialidemokraatit emme saa sietää köyhän nöyryyttämistä.   

Suomalaisten ihmisoikeudet ja oikeusturva

Sunnuntai 27.4.2008 klo 17.35 - Johannes Remy

 

Kun Venäjän edustajat kritisoivat YK:ssa venäläisten ihmisoikeuksien loukkauksia Suomessa, täkäläisen yleisön reaktio oli jyrkkä: Suomen ihmisoikeuksissa ei ole eikä voi olla mitään vikaa, venäläiset keskittykööt omiin ihmisoikeusongelmiinsa.

 

Venäjän edustajien väitteitä ei toki voi sellaisinaan tutkimatta niellä, mutta niitä ei myöskään ole syytä hylätä suoralta kädeltä. Venäläiset eivät olleet ainoita, jotka YK:n keskusteluissa löysivät parantamisen varaa Suomen ihmisoikeuksista. Esillä olivat venäläisten lisäksi muun muassa romanien ja saamelaisten oikeudet. Saamelaisten maaoikeuksia ei ole ratkaistu. Romanien kohdalla tuli esiin romanilasten suhteettoman suuri osuus erityisopetuksessa olevista koululaisista.

 

Venäläisten oikeuksista Suomessa oli YK:ssa huolissaan myös Euroopan Neuvoston ihmisoikeusasiamies (Commissioner for Human Rights). Hän tuo esiin muun muassa venäläislapsiin koulussa kohdistuvan kiusaamisen. Suomen venäjänkielisten yhdistysten liitto on ottanut kantaa toiseen järeään epäkohtaan: liiton mukaan poliisissa on ollut haluttomuutta venäläisiin kohdistuneiden väkivaltarikosten asialliseen tutkintaan.

 

Suomessa ajatellaan usein hallintokulttuurimme olevan läpinäkyvää ja rehellistä ainakin verrattuna muihin maihin. Toki asioita hoidetaan meillä paremmin kuin esimerkiksi useimmissa aiemmissa aiemmin kommunistivallan alla eläneissä maissa. Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen tilastot kertovat kuitenkin karua kieltään: väkilukuun suhteutettuna Suomesta tulee enemmän kanteluita kuin yhdestäkään muusta Euroopan maasta, jossa kommunistit eivät ole olleet vallassa (Ihmisoikeustuomioistuimen raportti vuodelta 2007, sen tilasto-osassa maakohtaiset tiedot 1998-2007. www.echr.coe.int./ECHR) Epäasiallinen viranomaistoiminta koskettaa myös valtaväestöä. Se voi tulla kenen hyvänsä osaksi.

 

 

Lue lisää »