Taiteilija Karttunen ja internetin lapsiporno

Perjantai 23.5.2008 klo 10.18 - Johannes Remy

 

Helsingin käräjäoikeus on todennut taiteilija Ulla Karttusen syyllistyneen lapsipornon levittämiseen, mutta on samalla jättänyt hänet rankaisematta. Karttunen käytti teoksessaan Neitsythuorakirkko internetin ilmaisilta ja avoimilta pornosivuilta imuroimaansa kuvastoa. Karttunen on sanonut teollaan tahtoneensa kiinnittää huomiota lapsiporno-ongelmaan.

 

Mielestäni Karttunen teki väärin liittäessään teokseensa raiskattujen lasten kuvia. Tällaisten kuvien näyttäminen missään yhteydessä on väärin. Niissä näytetyt henkilöt eivät näet ole mukana vapaasta tahdostaan, vaan vahvemman harjoittaman väkivallan seurauksena.

 

Käräjäoikeuden päätös Karttusen asiassa käy kommentiksi ns. nettisuodatusta eli lapsipornosivuille pääsyn estoa koskevaan keskusteluun. Eräs suodatuksen vastustajien keskeinen argumentti osoittautuu ontoksi. Lapsipornon eston vastustajat ovat vedonneet siihen, että eston kohteeksi on joutunut lapsipornon sijasta ns. tavallisia pornosivuja. Karttunen on nyt osoittanut lapsipornoa löytyvän kosolti myös "tavallisilta" pornosivuilta. Se, että osaa niistä ylläpidetään läntisissä teollisuusmaissa, ei suinkaan takaa, ettei niillä voi olla lapsen oikeuksia rikkovaa kuvastoa.

 

Sananvapauden puolustajina esiintyvien lapsipornon suodatuksen vastustajien argumentit eivät muutenkaan vakuuta. Niiden pahin heikkous on logiikan puute. Sanotaan, että lapsipornosivuille pääsyn estämisen sijasta sivut pitäisi sulkea. Suomen poliisi ei kuitenkaan voi sulkea ulkomailla ylläpidettyjä sivuja, vaan korkeintaan ilmoittaa niistä kyseisen maan viranomaisille. Edelleen väitetään, että eston asettaminen auttaa löytämään lapsipornoa netistä, mutta samalla väitetään poliisin suodattaneen vain muita kuin lapsipornosivuja. Suodatuksen väitetään olevan täysin vailla tehoa, mutta samalla väitetään sen olevan vakava uhka sananvapaudelle. Käytetyistä argumenteista syntyy kokonaisvaikutelma, että jotain olennaista jää sanomatta: näin puuroiset ajatukset eivät ole voineet saada niin monia liikkeelle.

 

Nähtäväksi jää, käykö Suomen poliisi nettisuodatuksen aloittamisen myötä aiempaa pontevammin lapsipornon kimppuun. Tähän asti melkein kaikki tiedotusvälineissä julkistetut tuomiot lapsipornon hallussapidosta ovat pohjautuneet ulkomailta saatuihin tietoihin. 86 000 lapsipornokuvan ja satojen videotiedostojen haltijasta todettiin oikeudessa viime joulukuussa kuivasti, ettei hänen ole havaittu levittäneen niitä. Ainakaan Suomen poliisi ei suodatuksen käyttöönoton jälkeen voi esiintyä lapsiporno-ongelman suhteen tietämättömänä.

 

Nettisuodatusta on jatkettava ja sitä koskeva laki on muotoiltava uudelleen siten, että kaikki mahdollisuudet tulkita suodatus vapaaehtoiseksi poistetaan. Suodatuksen vastustajat ovat toki oikeassa siinä, että ei ole syytä sokeasti uskoa poliisin aina toimivan oikein. Niin nettisuodatuksessa kuin muussakin poliisitoiminnassa tarvitaan nykyistä enemmän ulkopuolista valvontaa kansalaisten perusoikeuksien suojelemiseksi. Lasten oikeus elää ilman pervertikkojen harjoittamaa sortoa on kuitenkin minun arvomaailmassani ensisijainen aikuisen pornonkulutusoikeuteen nähden.

Sosialidemokratia, julkinen ja yksityinen sektori

Torstai 15.5.2008 klo 23.02 - Johannes Remy

Sosialidemokraattisen liikkeen varhaisvaiheissa sen tavoitteena oli tuotantovälineiden yhteisomistus, sosialistinen talousjärjestelmä. Jos siinä olisi kaikki, sosialidemokratiaa ei enää tarvittaisi: sosialistisen talousjärjestelmän ajatus on kärsinyt täydellisen haaksirikon. Yksityiseen yritystoimintaan pohjautuva markkinatalous on osoittautunut sekä humaanimmaksi että tehokkaammaksi järjestelmäksi. Kaiken taloudellisen tuotannon ei toki tarvitse perustua yksityisomistukseen, mutta nähtävissä olevan tulevaisuuden ajan se on vallitseva omistusmuoto, ja hyvä niin.

Koska sosialidemokraateilla on ollut myös muita, nykyäänkin ajankohtaisia tavoitteita, huhut liikkeen kuolemasta ovat vahvasti liioiteltuja. Niihin kuuluvat reilu osuus palkansaajalle tulonjaossa, työntekijöiden suojeleminen rajoittamalla työnantajalla muuten helposti olevaa vahvemman oikeutta sekä sosiaaliturva, jonka pitäisi suojella kaikkein heikoimmassakin asemassa olevia kansalaisia. Sosialidemokraatit ovat vaikuttaneet yhteiskunnan yleiseen ilmapiiriin kiistämällä kansalaisen varallisuuden ja hänen moraalisen kelvollisuutensa välisen korrelaation: köyhä ei ole rikasta huonompi. Vähävaraisten perheiden  lasten mahdollisuuksia sosiaaliseen nousuun on parannettu luomalla aiempaa tasa-arvoisempia koulutusjärjestelmiä.

Parantamisen varaa on. Mahdollisuuksien mukainen taloudellinen tasa-arvo, taloudellisilta katastrofeilta suojaava sosiaaliturva, kansalaisten mahdollisuuksien tasa-arvo ja köyhän ihmisarvo ovat asioita, joiden toteuttamisessa sosialidemokraateilla riittää vielä töitä. Sitä, onko jokin toimiala tai palvelu valtiollisen, kunnallisen vai yksityisen tahon hoidettava, on arvioitava näiden sosialidemokratian kestotavoitteiden valossa. 

Koska yksityinen voitontavoittelu ei sovi kaikille aloille, ei ole järkevää yksityistää tai kilpailuttaa mahdollisimman monia julkisia palveluita. Toisaalta palvelun kunnallinen tai valtiollinen ylläpito ei sekään ole itseisarvo. Jos palvelu on huonoa ja sen piirissä olevia nöyryytetään, sen kunnallisuudesta ei ole heille iloa. Sosialidemokraatit ovat joskus turhan sokeita sille tosiasialle, että ihmisiä voidaan sortaa myös julkista valtaa käyttämällä. Esimerkiksi sosiaaliturvaa voidaan käyttää paitsi ihmisen auttamiseen, myös holhoamiseen ja alistamiseen. Vaikkapa syrjäytymisvaarassa olevaksi luokitteleminen voi olla ensimmäinen askel ihmisen syrjäyttämiseen. Mainitsemani sokeus voi johtua siitä, että palveluita valitettavan usein tarkastellaan niiden tuottajan paremminkin kuin asiakkaan näkökulmasta.

Pitääkö kunnallisten palveluiden olla julkisten vai yksityisten tahojen hoidossa? Tapauskohtaisesti harkiten molempien. Kilpailuttamisessa on katsottava tähänastista enemmän palvelun laatua eikä vain kustannussäästöjä. Olennaisinta on, että palvelu on hyvä. Jos se ei sitä ole, asiakkaiden äänen on kannettava päättäjille asti. Koska köyhyys ei ole pahe, me sosialidemokraatit emme saa sietää köyhän nöyryyttämistä.   

Suomalaisten ihmisoikeudet ja oikeusturva

Sunnuntai 27.4.2008 klo 17.35 - Johannes Remy

 

Kun Venäjän edustajat kritisoivat YK:ssa venäläisten ihmisoikeuksien loukkauksia Suomessa, täkäläisen yleisön reaktio oli jyrkkä: Suomen ihmisoikeuksissa ei ole eikä voi olla mitään vikaa, venäläiset keskittykööt omiin ihmisoikeusongelmiinsa.

 

Venäjän edustajien väitteitä ei toki voi sellaisinaan tutkimatta niellä, mutta niitä ei myöskään ole syytä hylätä suoralta kädeltä. Venäläiset eivät olleet ainoita, jotka YK:n keskusteluissa löysivät parantamisen varaa Suomen ihmisoikeuksista. Esillä olivat venäläisten lisäksi muun muassa romanien ja saamelaisten oikeudet. Saamelaisten maaoikeuksia ei ole ratkaistu. Romanien kohdalla tuli esiin romanilasten suhteettoman suuri osuus erityisopetuksessa olevista koululaisista.

 

Venäläisten oikeuksista Suomessa oli YK:ssa huolissaan myös Euroopan Neuvoston ihmisoikeusasiamies (Commissioner for Human Rights). Hän tuo esiin muun muassa venäläislapsiin koulussa kohdistuvan kiusaamisen. Suomen venäjänkielisten yhdistysten liitto on ottanut kantaa toiseen järeään epäkohtaan: liiton mukaan poliisissa on ollut haluttomuutta venäläisiin kohdistuneiden väkivaltarikosten asialliseen tutkintaan.

 

Suomessa ajatellaan usein hallintokulttuurimme olevan läpinäkyvää ja rehellistä ainakin verrattuna muihin maihin. Toki asioita hoidetaan meillä paremmin kuin esimerkiksi useimmissa aiemmissa aiemmin kommunistivallan alla eläneissä maissa. Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen tilastot kertovat kuitenkin karua kieltään: väkilukuun suhteutettuna Suomesta tulee enemmän kanteluita kuin yhdestäkään muusta Euroopan maasta, jossa kommunistit eivät ole olleet vallassa (Ihmisoikeustuomioistuimen raportti vuodelta 2007, sen tilasto-osassa maakohtaiset tiedot 1998-2007. www.echr.coe.int./ECHR) Epäasiallinen viranomaistoiminta koskettaa myös valtaväestöä. Se voi tulla kenen hyvänsä osaksi.

 

 

Lue lisää »