Helsinkiläisen päiväkoti Kolibrin tapauksesta

Maanantai 29.8.2011 klo 7.11 - Johannes Remy

Lue lisää »

Demareiden maahanmuuttopolitiikka Kanadassa ja Suomessa

Sunnuntai 31.7.2011 klo 7.57 - Johannes Remy

Kanada on Suomea vasemmistolaisempi maa. Viime huhtikuun vaaleissa demaripuolue NDP (New Democratic Party) sai 103 alahuoneen 308:sta paikasta. Demarit nousivat näin liberaalien ohi suurimmaksi oppositiopuolueeksi. Vaikka hallituspuolue konservatiiveilla on yksinkertainen enemmistö, NDP:n ryhmä on yksi Kanadan historian suurimmista oppositioista.

(Kirjoitus jatkuu lue lisää-linkin alla)

Lue lisää »

Eduskunta ei poistanut lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskeneiden lakiesitysten epäkohtia

Tiistai 26.4.2011 klo 1.59 - Johannes Remy

Kirjoitin tammikuussa kahdesta lakiesityksestä, joihin sisältyi lapsen oikeuksien kannalta arveluttavia kohtia. Kyseessä olivat Hallituksen esitys 282/2010 lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ehkäisemistä koskevan yleissopimuksen voimaansaattamisesta sekä esitutkintalain uudistuksesta (HE 222/2010). Ensin mainitun esityksen osalta puutuin lapsityöhön pyrkivien rikostaustan tarkastamista koskeviin kohtiin. Niissä on ongelmana, ettei seksuaalirikokseen syyllistyneen palkkaamista ole kielletty ja että hyvin suuri määrä lapsityössä toimivia asiantuntijoita jää rikostaustan tarkastamisen ulkopuolelle. Rikostaustaotetta ei tarkasteta esimerkiksi lastenlääkäreiltä, lastenpsykiatreilta tai sosiaalityöntekijöiltä, jotka tehtävissään usein käyttävät sangen merkittävää valta lapsiin nähden. Esitutkintalain osalta ongelmana on taas edunvalvojan automaattinen määrääminen aina silloin kun lapsen vanhempaa epäillään lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Tämä johtaa siihen, että niissä perheen sisäisen hyväksikäytön tapauksissa, joissa toinen vanhempi tekee rikosilmoituksen toisesta, vain epäillyllä vanhemmalla on asianosaisen asema. Tarkemmat yksityiskohdat ovat luettavissa aiemmista kirjoituksistani eikä minun ole nyt mielekästä toistaa niitä kokonaisuudessaan.

Lakiesityksiin liittyen otin yhteyttä lakivaliokunnan sosialidemokraattisiin jäseniin. Ilkka Kantola ja Krista Kiuru vastasivat minulle myönteisessä hengessä. Lakiesitysten käsittelyä koskevista valtiopäiväasiakirjoista ei kuitenkaan näy, että esiin nostamistani epäkohdista olisi lainkaan

[Kirjoitus jatkuu Lue lisää-linkin alla]

Lue lisää »

Perussuomalaiset, SDP ja Suomi

Keskiviikko 20.4.2011 klo 7.35 - Johannes Remy

Vastustan sitä, että SDP menee samaan hallitukseen Perussuomalaisten kanssa.

Vaalit on käyty ja tulos on järkyttävä, joskin SDP loppujen lopuksi menestyi odotettua paremmin. Vaalituloksen syitä etsittäessä on syytä uskoa Perussuomalaisia itseään ja heidän kannattajakuntaansa: osassa suomalaisista ns. liian toisenlaisten ihmisten ns. liian voimakas läsnäolo herättää ahdistusta ja vihaa.  Asenne on minulle vieras.

Pelkkä ulkomaalaiskammo ei kuitenkaan riitä vaalituloksen selitykseksi. Vaalitaistelun kuluessa saimme melko usein kuulla, miten kansan ääni ei kanna ns. vanhojen puolueiden poliitikkojen korviin saakka. Vaikka Perussuomalaisten äänestäjät ovatkin eri asia kuin koko kansa, väitteessä on totta toinen puoli.  Puolueiden jäsenmäärän väheneminen ja puoluejärjestöjen heikentyminen ovat heikentäneet niiden kykyä toimia väylinä, joiden kautta ruohonjuuritason mielipide kantaa vallanpitäjien korviin. Vasemmistopuolueiden kohdalla on ongelmana ollut lisäksi perinteisen sosialismin aatteellisen romahduksen jälkeen seurannut neuvottomuus. Nämä ilmiöt eivät toki ole ulottuneet kaikkialle ja huhut vasemmiston kuolemasta ovat toistaiseksi suuresti liioiteltuja. Sittenkin on niin, että aiemman puolueiden jäsenten vaikutusvallan on osittain korvannut virkamiesten ja asiantuntijoiden valta.  Silloin kun kansalaisen kokemus riittävän voimakkaasti poikkeaa virkamiesten ja asiantuntijoiden totena kertomasta, poliittisella eliitillä on taipumusta uskoa enemmän jälkimmäisiä. Oma lukunsa ovat suomalaiset tiedotusvälineet, joilla 29 vuotta Kekkosen presidenttiyden jälkeen on edelleen suuria vaikeuksia omaksua itsenäisen vallan vahtikoiran roolia. Näin on syntynyt tilanne, joka jossain määrin muistuttaa Neuvosto-Virossa kuulemani vitsin henkilön tilannetta: hän halusi

[kirjoitus jatkuu Lue lisää-linkin alla]

Lue lisää »

Tästä blogista ja itsestäni

Maanantai 18.4.2011 klo 8.22 - Johannes Remy

Tarkoitukseni oli tänään kommentoida vaalitulosta, mutta asia täytyy nyt jättää vähän myöhemmäksi. Aika pitkä aika meni blogini kommenttien perkaamisessa.

Huolimatta omasta passiivisuudestani kirjoittajana, käyntimäärä sivuillani on noussut melko tuntuvasti. Olen havainnut tekstejäni siteerattavan muualla verkossa. Ensimmäistä kertaa olen havainnut myös itseeni kohdistuvaa loanheittoa. Otan sen toistaiseksi myönteisenä merkkinä siitä, että kalikkani on ehkä todella osunut siihen koiraan, joka älähtää. Lapsen oikeuksista kirjoittamiani tekstejä on luettu hieman aiempaa laajemmassa piirissä.

Tämä kannustaa kirjoittamaan. Pyrin tulevaisuudessa välttämään sellaisia kolmen kuukauden kirjoitustaukoja, jollainen minulla nyt oli. Lukijat ovat edelleen tervetulleita kommentoimaan ja kertomaan uutisiaan. Koska en kuitenkaan ole mikään toimitus, vaan vain yksi vaivainen maahanmuuttaja Kanadassa, sivuni siirtyvät nyt moderoituun kommentointiin. Yksi ainoa nimimerkki ja IP-osoite näet lähettivät tänne kymmenittäin muualta netistä lainattua sälää, jonka aatteellinen sisältö oli enimmäkseen lastenraiskaajien vakiokliseitä. En toki väitä lähettäjää lastenraiskaajaksi, sellaisesta minulla ei ole mitään tietoa. Yhdessä nuo kliseet muuttivat lukijan saaman kuvan sivujeni aatteellisesta sisällöstä päinvastaiseksi siihen nähden, mihin itse pyrin. En tahdo kiistää kommentoijan perustuslaillista oikeutta esittää mielipiteitään, mutta ehkä hän voi sitä varten perustaa omat sivunsa. Esimerkiksi PAS-vieraannuttamissyndroomasta (joka ei ole tieteellinen teoria), perättömien insestisyytösten yleisyydestä huoltoriitatilanteissa, yleisestä miesten sortamisesta, joka ilmenee hyväksikäyttösyytöksinä, pedofiilihysteriasta ja noitavainoista ei tänne vastedes kannata kirjoittaa. En pelkää kyseisistä kliseistä keskustelemista, mutta yksityishenkilönä minulla ei ole siihen aikaa. Minun pitää näet tehdä myös työtä. Mielestäni minulla ei ole myöskään velvollisuutta tarjota foorumia kyseisten ajatusten esilletuomiseen.

Sanottuani tämän täsmennän vielä, että ilman muuta ajatuksiani saa ylipäänsä kyseenalaistaa ja kommentoida myös ns. vastapuolelta. Pyrin löytämään tasapainon vapaan keskustelun ja omien voimieni välille.  

Muualla netissä esitettyjen väitteiden vuoksi ilmoitan samalla, ettei omia lapsiani ole huostaanotettu eikä heihin ole koskaan kohdistunut prosessia, jossa olisi pohdittu kodin ulkopuolelle sijoittamisen tarpeellisuutta. Viranomaiset eivät myöskään ole kyseenalaistaneet tai tutkineet mielenterveyttäni, kuten netissä myös on arveltu.

Lapsen oikeudet ovat lähellä sydäntäni, mutta tulen kirjoittamaan myös muusta. Tänään tunnen suurta surua Perussuomalaisten vaalivoiton vuoksi, joka tulee olemaan seuraava aiheeni. Sen jälkeen kirjoitan viimeksi käsittelemieni lakiehdotusten eduskuntakäsittelystä, joka on nyt ohi. Seuraavaksi ovat vuorossa Maria Kaisa-Aulan ehdotus isovanhempien tapaamisoikeudesta (vastustan!) sekä vertailu maahanmuutosta Suomessa ja Kanadassa. Kiitos niille, jotka kirjoituksiani lukevat ja kokevat niistä jotain saavansa.   

Lisäys koskien perhehoitoon sijoitettuja lapsia

Tiistai 18.1.2011 klo 0.22 - Johannes Remy

Viimeisissä kahdessa kirjoituksessani olen käsitellyt lapsen seksuaalisen hyväksikäytön torjuntaan liittyviä lakiesityksiä, jotka jättävät sangen paljon toivomisen varaa.

Noiden kirjoitusten jälkeen olen ollut yhteydessä savonlinnalaiseen Kimmo Käärmelahteen, joka kiinnitti huomiotani perhehoitoon lastensuojelullisena toimenpiteenä sijoitettujen lasten tilanteeseen. Perhehoidosta sopimisen yhteydessä vain yhden perheenjäsenen on esitettävä rikostaustaote. Näin ollen on laillista ja hyvinkin mahdollista, että huostaanotettuja lapsia sijoitetaan seksuaali- ja väkivaltarikollisten perheisiin, kunhan yhdellä aikuisella perheenjäsenellä ei ole tilillään rikoksia.

Suomessa tehdään väkilukuun suhteutettuna noin 50% enemmän huostaanottoja kuin Ruotsissa. Lastensuojelun rahoitusmalli suosii huostaanottoja: ns. lastensuojelukerroin, jonka mukaan kunta saa valtionosuutta, lasketaan kunnassa tehtyjen huostaanottojen määrän perusteella. Muut lastensuojelutoimet sen sijaan eivät vaikuta kunnan saamaan valtionosuuteen. Huostaanottojen määrä onkin kasvanut viime vuosina räjähdysmäisesti, eikä kasvulle näy loppua. Eduskunta on kahdesti ottanut kannan, jonka mukaan lastensuojelukerrointa olisi muutettava monipuolisemmaksi siten, ettei se johtaisi huostaanottojen määrän kasvuun. Mitään ei kuitenkaan näytä tapahtuvan.  

Nykyiset lait ja hallintokäytäntö mahdollistavat sen, että lapsi otetaan huostaan ja sijoitetaan seksuaali- tai väkivaltarikollisen kotiin. Ainakaan tällaisen lopputuloksen välttämiseksi ei ole olemassa minkäänlaista mekanismia. Toki kunnalla on velvoite tarkkailla perhehoidon asianmukaisuutta, mutta miten kunnan viranomaiset huolehtivat tästä, kun rikostaustaotetta ei kerran saa vaatia kaikilta perheenjäseniltä?

Onko Suomessa seksuaali- tai väkivaltarikollisten koteihin sijoitettuja lapsia? Jos on, kuinka paljon heitä on? Miten on mahdollista, ettei epäkohdan estämiseksi ole tehty mitään? Toivottavasti saamme vastaukset näihin kysymyksiin pian. Aion voimieni mukaan pitää tästä ääntä niin, että mahdollisimman harva päätöksentekijä voisi myöhemmin väittää, ettei tiennyt mitään.

Kimmo Käärmelahden blogi on luettavissa osoitteessa:

www.käärmelahti.fi

Seksuaalirikollisten palkkaaminen lapsityöhön jää lailliseksi

Maanantai 10.1.2011 klo 1.04 - Johannes Remy

Epäkohta hallituksen esityksessä 282/2010 lasten suojelemista seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen hyväksymiseksi ja siihen liittyviksi laeiksi

Hallituksen esitys on pääosin oikeansuuntainen eli se tehostaa lasten suojelua seksuaalirikoksilta. Esityksessä on kuitenkin merkittävä epäkohta, joka liittyy lasten kanssa työskentelemään pyrkiviltä vaadittavaan rikostaustaotteeseen. Rikostaustaotteen vaatimisella pyritään estämään lasta vastaan tehtyihin rikoksiin syyllistyneiden pääsy lapsityöhön. Jos esitys hyväksytään nykyisessä muodossaan, siihen jää kaksi merkittävää porsaanreikää, jotka heikentävät lain tehoa ja mahdollistavat seksuaalirikoksiin syyllistyneiden työskentelyn lasten kanssa. [Kirjoitus jatkuu Lue lisää-linkin alla]

Lue lisää »

Lasta puolustavan vanhemman oikeudet vaarassa perheen sisäisen seksuaalisen hyväksikäytön epäilyissä

Sunnuntai 2.1.2011 klo 0.32 - Johannes Remy

Edunvalvojan nimeämiseen alaikäiselle liittyvä epäkohta hallituksen esityksessä 222/2010 liittyen erityisesti perheen sisäisen lapsen seksuaalisen hyväksikäytön epäilyihin

Uusi esitutkintalaki on tätä kirjoitettaessa eduskunnan käsiteltävänä lakivaliokunnassa. Esityksen mukaan esitutkintalain 4. luvun 83§:n 1. momenttia uudistetaan siten, että tuomioistuimen on määrättävä alle 18-vuotiaalle asianosaiselle esitutkintaa varten edunvalvoja, jos on perusteltua syytä olettaa, että huoltaja, edunvalvoja tai muu laillinen edustaja ei voi puolueettomasti valvoa asianosaisen etua asiassa, ja jos edunvalvojan määrääminen ei ole selvästi tarpeetonta.

Esityksen perusteluosan sivulla 196 todetaan:

Kuten yleisperusteluissa todetaan, pykälän keskeisiä soveltamistapauksia olisivat tilanteet, joissa lapsen huoltajan epäillään syyllistyneen rikokseen tai joissa lapsen epäillään syyllistyneen huoltajaan kohdistuneeseen rikokseen. Ristiriitatilanteen voi molempien huoltajien osalta katsoa syntyvän myös sellaisissa tapauksissa, joissa vain toista epäillään rikoksesta tai vain toinen on ollut epäillyn rikoksen kohteena…

Edunvalvojan tarve puolestaan olisi lähtökohtaisesti erityisesti silloin, kun lapsen toista huoltajaa epäillään lapseen kohdistuneesta seksuaalirikoksesta taikka lapsen epäillään surmanneen toisen vanhempansa tai vakavasti vahingoittaneen vanhempansa terveyttä.

Kyseisillä hallituksen esityksen kohdilla on kauaskantoisia seurauksia, joista lakivaliokunnan ja koko eduskunnan on syytä olla tietoisia.

Esityksessä ei lainkaan oteta huomioon niitä tilanteita, joissa lapsen yksi vanhempi tai huoltaja on esittänyt viranomaisille epäilyn toisen vanhemman tai huoltajan syyllistymisestä lapseen kohdistuneeseen seksuaalirikokseen. Jos esitys tulee hyväksytyksi nykyisessä muodossaan, lastaan seksuaaliselta hyväksikäytöltä puolustava vanhempi menettää oikeuden puhua lapsensa puolensa. Hän voi vaikuttaa rikosasian tutkimiseen korkeintaan edunvalvojan kautta, jos edunvalvoja suostuu ottamaan huomioon hänen toiveensa.

Epäillyn oikeudet on lailla melko hyvin turvattu. Tämä on toki oikein, mutta yhdessä edunvalvojan pakollisen nimeämisen kanssa se johtaa tilanteeseen, jossa epäillyn vanhemman oikeudet ovat huomattavasti vahvemmat kuin epäilyn esiin tuoneen vanhemman oikeudet. Epäilty vanhempi kykenee tuolloin vaikuttamaan esimerkiksi lapselle todistajan ominaisuudessa esitettyihin kysymyksiin, kun taas rikosilmoituksen tehneellä vanhemmalla ei tällaista oikeutta ole. Osapuolten epätasavertaisuus tulee koskemaan myös muutoksenhakua, johon oikeus on vain epäillyllä, muttei epäilyn viranomaisten tietoon tuoneella huoltajalla.

Vaara on torjuttava. Jos Suomi ei halua olla lastensuojelun kehitysmaa, rikosilmoituksen perheen sisäisestä seksuaalisesta hyväksikäytöstä tehneellä vanhemmalla tulee säilyä oikeus käyttää puhevaltaa lapsensa puolesta, ellei hän itse halua edunvalvojan nimittämistä. Nyt esitetty toisenlainen käytäntö on syyttömyysolettaman vastainen: vanhemman esittämä epäily tulkitaan "puolueelliseksi" ennen kuin asiaa on mitenkään tutkittu. Seksuaalisen hyväksikäytön epäilyn tuominen viranomaisten tietoon näyttäytyy tällöin ikään kuin arveluttavana tekona, joka automaattisesti johtaa kielteiseen seuraukseen, vanhemman oikeuksien rajoittamiseen. Perättömän ilmiannon epäilyt on käsiteltävä yksittäisinä rikostapauksina erikseen sen sijasta, että kaikkia toisen vanhemman tekemiä rikosilmoituksia pidetään implisiittisesti "lähtökohtaisesti" perusteettomina. 

Esitys on voimakkaassa ristiriidassa Lasten suojelemista seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen 12. artiklan 2. kappaleen kanssa, jonka mukaan ”Kukin sopijapuoli ryhtyy tarvittaviin lainsäädäntö- tai muihin toimenpiteisiin rohkaistakseen jokaista, joka tietää tai hyvässä uskossa epäilee lasten seksuaalista riistoa tai seksuaalista hyväksikäyttöä, ilmoittamaan näistä seikoista toimivaltaiselle taholle”. Sopimuksen hyväksymiseen liittyvä lakipaketti (HE 282/2010) on paraikaa eduskunnan käsiteltävänä.

Hallituksen esityksen mukaiseen esitutkintalain 4. luvun 83§:n 1 momenttiin on lisättävä kohta, jossa todetaan, ettei edunvalvojaa ole pakollisesti nimettävä silloin, kun toinen huoltaja on tuonut esiin toista koskevan seksuaalisen hyväksikäytön epäilyn. Jos tätä ei pidetä mahdollisena, olisi hyvin toivottavaa, että eduskunta vastauksessaan hallitukselle kiinnittäisi huomiota seksuaalisesta hyväksikäytöstä rikosilmoituksen tehneen vanhemman oikeuksiin.

Itse asiassa koko ilmaus lapsen edun ajamisesta "puolueettomasti" on oudohko. Vaaditaanko muissa rikosprosesseissa rikoksen uhrilta puolueettomuutta? Pitääkö asianajajien ajaa puolueettomasti päämiehensä asiaa? Miksi rikoksen uhreiksi joutuneiden lasten kohdalla halutaan tehdä poikkeus?

Halla-Ahon tuomio on oikea, mutta osa perusteista kummastuttaa

Tiistai 8.9.2009 klo 16.59 - Johannes Remy

Helsingin käräjäoikeus on tänään tuominnut Jussi Halla-Ahon sakkoihin uskonrauhan rikkomisesta.

Mielestäni käräjäoikeuden päätös on oikea, mutta sen perustelut osittain vääriä.

Jussi Halla-Aho väitti kirjoituksessaan islamia pedofiiliuskonnoksi nojaten väitteensä perimätietoon Muhammedin elämästä. Halla-Aho korosti Muhammedin toiminnan jäljittelemisen olevan islamissa tavoiteltavaa.

Halla-Aho on mielestäni ansainnut tuomionsa, koska hänen tiettyä uskontokuntaa koskeva loukkaava väitteensä ei pidä paikkaansa. Näet Muhammedin esikuvallisesta asemasta huolimatta islamissa ei suinkaan edellytetä uskovien jäljittelevän häntä joka ainoassa suhteessa. Nimenomaan avioliittojensa osalta Muhammed on selvästi erityisasemassa verrattuna muihin miehiin. Kun Muhammedilla oli perimätiedon mukaan 11 vaimoa, joista enimmillään yhdeksän samaan aikaan, Koraani rajaa vaimojen määrän neljään. Näin ollen Muhammedin elämää koskevan perimätiedon perusteella ei voi perustellusti väittää, että islam kehottaisi nykyään eläviä uskovia miehiä sekaantumaan lapsiin.

Uskonnoista ja niiden harjoittajista esitettävät perättömät väitteet eivät ole harmittomia. Esimerkkinä voisin mainita vaikka juutalaisista vuosisatojen ajan levitetyt väitteet kristittyjen lasten uhraamisesta, jotka usein johtivat juutalaisten väkivaltaisiin vainoihin. En siksi oikein osaa pitää Halla-Ahoa sananvapauden marttyyrina.

Käräjäoikeuden päätöksen perusteluissa on kuitenkin mielestäni kestämätön kohta, jossa todetaan, ettei ”logiikalla tai niin sanotuilla järkiperusteilla ei…ole todellista merkitystä uskonnollisista kysymyksistä käytävässä keskustelussa.” Kysymyshän oli siitä, että Halla-Ahon argumentti oli nimenomaan järjellisesti tarkasteltuna epäpätevä. Asiallisesti perusteltua ja paikkansapitävää kritiikkiä eri uskontoja kohtaan on sen sijaan saatava esittää. Käräjäoikeuden esittämästä ajatuksesta seuraisi johdonmukaisesti sovellettuna se, että olisi kiellettyä kritisoida rikollisia, jotka perustavat rikollisen toimintansa oikeuttavan uskontokunnan.

Sananvapaussammakoita

Tiistai 6.1.2009 klo 17.29 - Johannes Remy

            Kokoomuksen kansanedustaja Lyly Rajala on kirjoittanut mielipidekirjoituksen, jossa hän ehdottaa erityisen mediatuomioistuimen perustamista Suomeen. Rajala korostaa sitä, miten sananvapaus ja uutisen kohteena olevan ihmisen oikeusturva voivat olla keskenään ristiriidassa. Hän kokee ongelmalliseksi erityisesti Julkisen Sanan Neuvoston aseman ja toiminnan. JSN kun ei puutu niihin mahdollisesti harhaanjohtaviin mielikuviin, joita media synnyttää, vaan keskittyy ainoastaan asiavirheiden esittämisen tutkimiseen. Rajala myös pitää arvostelun kohteena olevan henkilön lakisääteistä vastineoikeutta riittämättömänä. Ratkaisuksi hän esittää median valvonnan siirtämistä Julkisen Sanan Neuvostolta media-asiamiehelle ja mediaoikeudelle. Rajalan mielestä median valvonnan tulee ulottua kattamaan myös verkkojulkaiseminen. Rajalan hengentuotteen ovat julkaisseet ainakin Kaleva ja Uutispäivä Demari.

Olisi epäreilua Keisari-Venäjää kohtaan nimittää Rajalan käsityksiä median vastuusta ja sananvapaudesta tsaristisiksi. Venäjän vuoden 1865 sensuurilaissa omaksuttiin periaate, jonka mukaan ennakkosensuuri tai jälkikäteinen rikosoikeudellinen vastuu tulivat kysymykseen vain yksiselitteisesti kiellettyjen asioiden ja mielipiteiden esittämisessä. Sen sijaan tekstien herättämät moniselitteiset implisiittiset mielikuvat

Lue lisää »

Lautamiesten tehtävien vähentäminen on huononnus

Lauantai 20.12.2008 klo 20.39 - Johannes Remy

Suomen alioikeuksissa jakaa oikeutta koulutettujen ammattituomarien lisäksi myös vapaaehtoisia kansalaisia, lautamiehiä, jotka valitaan kunnanvaltuustoissa. Lautamiehet osallistuvat useimmiten rikosasioiden käsittelyyn, mutta tähän asti he ovat olleet päättämässä myös monista riita-asioista, kuten avioeroista, lapsen huollosta, tapaamisoikeudesta ja elatuksesta sekä huoneenvuokrakiistoista.

Lautamiesten käyttö on hyvä asia etenkin kahdesta syystä. Lautamiehet voivat omalta osaltaan pitää ammattituomareita kosketuksessa oman ammattikunnan ja sen arvojen ulkopuoliseen todellisuuteen, mikä ehkäisee kaikissa asiantuntija-ammateissa vaanivaa henkisen umpeutumisen vaaraa. Toiseksi lautamiesten läsnäolo vaikeuttaa suoranaisen mielivallan harjoittamista: esimerkiksi lahjonta on vaikeampaa, kun lahjottavia on useampia.

Hallituksen esityksestä eduskunta on säätänyt tuomioistuimiimme lautamiesten käyttöä vähentävän huononnuksen, joka tulee

Lue lisää »

Onko erityisopetus uusi kansakoulu?

Torstai 23.10.2008 klo 22.38 - Johannes Remy

1960-luvun lopulla vasemmisto ajoi Suomessa läpi peruskoulu-uudistuksen. Sen toteuduttua koko maassa 1977 koko ikäluokka on käynyt saman yhdeksänvuotisen yleissivistävän koulun. Ennen peruskoulua käytännössä oli rinnakkaiskoulujärjestelmä, jossa neljä luokkaa käyneet eli noin 11-vuotiaat oppilaat jaoteltiin kansakoulun ja oppikoulun kävijöiksi osin halun, osin kyvyn ja varallisuuden mukaan. Uudistus herätti osassa konservatiivisia piirejä raivoisaa vastarintaa ja tuohtumusta, joka ei kaikkien kohdalla ole haihtunut tänäkään päivänä.

Sosialidemokraatit ajoivat peruskoulu-uudistuksen läpi ennen kaikkea tasa-arvoon painottuneen ideologiansa vuoksi. Peruskouluun siirtyminen edisti vaatimattomasti koulutettujen vanhempien lasten opintietä ja merkittävästi vähensi rinnakkaiskoulujärjestelmään olennaisesti liittynyttä lahjakkuuden käyttämättä jättämistä. Uudistus oli kuitenkin myös käytännöllinen välttämättömyys, sillä rinnakkaiskoulujärjestelmä oli jo spontaanisti luhistumassa: niin harvat vanhemmat ja oppilaat tahtoivat enää jäädä vähemmän tulevaisuudenmahdollisuuksia antaneeseen kansakouluun. Oppikoulun kävijöiden osuus ikäluokasta oli erityisen suuri Helsingissä, viimeisenä rinnakkaiskoulujärjestelmän vuonna 1976 yli 80%. Siinä tilanteessa kansakoulun todistus hyvin suurella todennäköisyydellä takasi

Lue lisää »

Tavoitteena ilmainen joukkoliikenne

Maanantai 20.10.2008 klo 21.08 - Johannes Remy

Liikenteen sujuvuus ja maailmanlaajuinen ilmastonmuutos ovat molemmat hyviä perusteita politiikalle, jolla pyritään joukkoliikenteen käytön lisäämiseen ja yksityisautoilun vähentämiseen. Ruuhka-aikana Helsingin vilkkaimmat liikenneväylät valitettavasti tuovat mieleen Moskovan, joka on kyllä hieno kaupunki, muttei voi ylpeillä sujuvasta liikenteestään.

Joukkoliikenteen on mielestäni oltava ilmaista. Koska en ylipäätään pidä asioiden kieltämisestä, tahdon ensin tarjota henkilöautojen käyttäjille tätä porkkanaa mieluummin kuin ruuhkamaksuja. Jos ilmainen tai huomattavasti halvennettu joukkoliikenne ei vähennä yksityisautoilua, ruuhkamaksut voi ottaa käyttöön.

Ilmainen joukkoliikenne maksaa. En rakasta veroja, mutta olen valmis korottamaan niitä, jos korotus mahdollistaa ilmaismatkat.

Ymmärrän toki, jos ilmaispalvelu voi joukkoliikenteen käytännön toteutuksesta vastaavista vaikuttaa pelottavalta uudistukselta. Pahimmassa tapauksessa se saattaisi johtaa palvelutason heikkenemiseen ja jokavuotiseen varojen anelemiseen valtuustolta. Ilmainen joukkoliikenne on kuitenkin mahdollista toteuttaa laskematta palvelutasoa siten, että HKL saa käyttöönsä sille pitkäksi

Lue lisää »

Lastenpsykiatrian vaietut epäkohdat

Lauantai 18.10.2008 klo 23.50 - Johannes Remy

Kirjoitin jokin aika sitten blogissani kritisoiden lasten ja nuorten mielenterveyteen liittyvien todistamattomien väitteiden toistelua, joihin kuuluvat mielenterveysongelmien kasvu ja vanhempien syyllistäminen niistä. Sittemmin silmiini on osunut tutkittua tietoa asiasta: Päivi Santalahden ja Andre Souranderin katsaus Onko lasten psykiatrinen sairastavuus lisääntynyt? (Duodecim 13/2008, s. 1499-1506). Haastattelemalla noin tuhatta 8-9-vuotiasta lasta on vertailtu tilannetta vuosina 1989, 1999 ja 2005. Lapsia koskevia vastauksia on pyydetty lasten itsensä lisäksi myös heidän vanhemmiltaan ja opettajiltaan. Tulosten mukaan tyttöjen masennus olisi lähes kaksinkertaistunut 1989-2005, kun taas poikien kohdalla ei ollut havaittavissa vastaavanlaista muutosta. Aktiivisuus- ja tarkkavaisuushäiriöitten määrässä ei havaittu muutosta. Vanhempien vastausten perusteella poikien häiriökäyttäytyminen vaikuttaisi sen sijaan merkittävästi laskeneen mainittuna aikana.

Lasten psyykelääkitys on kuitenkin kasvanut suhteettomasti jopa verrattuna tyttöjen masennuksen mahdolliseen lisääntymiseen. Keskushermostostimulantteja määrättiin vuonna 2000 kaikkiaan 200:lle alaikäiselle, vuonna 2005 jo 2500:lle. Santalahti ja Sourander toteavatkin lääkehoidon määrän lisääntymisen heijastavan selkeästi hoitokulttuurin eikä psyykkisten oireiden määrän muutosta. Kirjoittajat tuovat esiin myös sen mielenkiintoisen seikan, että Suomessa on kansainvälisesti katsottuna paljon lastenpsykiatreja

Lue lisää »

Päivähoito vai kotihoidon tuki - vanhemmat tietävät parhaiten

Tiistai 7.10.2008 klo 0.07 - Johannes Remy

Jutta Urpilaisen ehdottama ilmainen päivähoito on hyvä ajatus. Köyhyys on Suomessa kasautunut suureksi osaksi lapsiperheille, joiden taloudellista taakkaa ilmainen päivähoito keventäisi. Jopa valtion menojen leikkaamisesta usein räksyttävä Raimo Sailas on todennut, ettei uudistus ole taloudellisesti mitenkään mahdoton toteuttaa. Valitettavasti ilmainen päivähoito jäänee lähivuosina haaveeksi, koska hallituspuolueet eivät ole innostuneet ehdotuksesta. En voi antaa vaalilupausta ilmaisesta päivähoidosta, koska Helsingillä ei ole varaa toteuttaa sitä ilman valtion mukaan tuloa.

Päivähoito on perinteisesti ollut sosialidemokraateille läheinen ja kannatettava asia, kun taas kotihoidon tukeen on suhtauduttu ainakin alun alkaen nihkeästi. Kotihoidon tuki onkin yksi harvoista sosiaalipoliittisista uudistuksista, joka aikanaan ajettiin läpi paremminkin demareista huolimatta kuin meidän ansiostamme. Asiaan vaikutti tuolloin pelko siitä, että ökyrikkaidenkin miesten kotirouvat saattaisivat nostaa kotihoidon tukea. Toisaalta myös demarien perinteiseen ideologiaan sopi paremmin lasten kasvattaminen tarhan kollektiivissa kuin kotona oman äidin hoivissa. Kotihoidon tukeen suhtauduttiin nihkeästi myös sen vuoksi, että sen pelättiin hillitsevän naisten osallistumista työelämään.

Lue lisää »

Tuulivoimaa taskulaskinmiehille

Tiistai 30.9.2008 klo 23.17 - Johannes Remy

Ilmastonmuutoksen käynnistymistä ei ole enää järkevää kyseenalaistaa, korkeintaan voidaan kiistellä ilmiön vakavuudesta. Vaikka monet kehitysmaat tuottavat päästöjä yhä enemmän, ilmastonmuutoksen hillitseminen riippuu eniten teollistuneiden maiden päästöistä. Suomessa energian ja lämmön tuotannon osuus hiilidioksidipäästöistä, 43%, on huomattavasti korkeampi kuin mitä se on koko maailmassa. Toki tämä johtuu eniten siitä, että tarvitsemme lämmitystä enemmän kuin monet luonnostaan lämpimämmät maat. Silti se osoittaa, että juuri energiantuotannossa on päästöjen vähennysvaraa. 

Jostain syystä tuulivoimalla on eri tavoin ajatteleville ihmisille vahva vertauskuvallinen merkitys. Muutama vuosi sitten lentäessäni konferenssimatkalle Berliiniin mainitsin suomalaiselle vierustoverilleni maisemaan tiheästi ripotelluista tuulivoimaloista. Mies aloitti pitkän paatoksellisen paasaamisen siitä, miten ydinvoima on välttämätöntä, vaikka en ollut edes maininnut koko kysymystä. Havainto oli yllättävä: tämä raavas mies koki tuulimyllyjen uhkaavan itseään. Toisaalta monien ympäristöaktivistien keskuudessa tuulivoimalla on samantyyppinen voimakas myönteinen lataus. Monille tuulivoima ei olekaan

Lue lisää »

"Kateissa oleva vanhemmuus" ja lasten huostaanotot

Keskiviikko 3.9.2008 klo 16.30 - Johannes Remy

Helsingin Sanomat julkaisi 5.8. uutisen otsikolla "Yhä useampi lapsi joutuu tulemaan toimeen yksin". Jutun aiheena oli vanhempien liian vähäinen huolenpito pienistä koululaisista. Uutisen aihe oli saatu Mannerheimin Lastensuojeluliiton kannanotosta, jonka mukaan kulttuurissamme on tapana itsenäistää lapset liian varhain.

Jutun otsikko oli vedetty hatusta: MLL ei väittänyt vanhempien viettävän lasten kanssa aiempaa vähemmän aikaa. Jos se olisi väittänytkin niin, ei se vielä olisi todistanut väitettä todenmukaiseksi. Hesarin jutun muussakaan sisällössä ei esitetty minkäänlaisia todisteita otsikon väitteen tueksi. Yritin kiinnittää asiaan huomiota lehden nettikeskustelussa, mutta puheenvuoroani ei päästetty läpi. Toivottavasti se johtui kunnallisvaaliehdokkaille asetetusta karanteenista eikä esittämästäni havainnosta.

Mistä toimittaja oli keksinyt otsikon? En tiedä, mutta epäilen sen

Lue lisää »

Rasismin monet kasvot

Tiistai 15.7.2008 klo 13.19 - Johannes Remy

"Mistäs kaukaa pojat tulee?" kysyy mies uimastadionin saunassa.

"Ihan täältä Suomesta, Helsingistä," vastaa toinen kahdesta tummaihoisesta nuorukaisesta.

"Ei se kuulkaa noin mene, kyllä se päältä näkyy, ettette te täältä ole," käy mies inttämään.

Luovun tavanomaisesta pidättyvyydestäni ja sekaannun keskusteluun. Sanon: "Eiköhän herrat sen itse parhaiten tiedä."

"Ei kuule minua tarvitse opastaa, kyllä minä säännöt tiedän. Kaikki totuudet on sitä paitsi suhteellisia, paitsi se on varmaa, että Suomi on EU:n mallimaa," sanoo mies. Vasta nyt havaitsen hänen olevan humalassa.

Kahden nuorukaisen kohtaama käytös on avointa rasismia, joka on helppo huomata. Ehkä en siksi malttanut pitää päätäni kiinni, että pienen pieneltä osalta tilanne on minulle tuttu itseeni kohdistuvana. Nuoruudessani sain aina silloin tällöin kuulla vastaavanlaisia kommentteja. Erona oli se, että ne alkoivat vasta kertoessani nimeni, eikä ulkonäössäni ole mitään enemmistöstä poikkeavaa. Osakseni onkin tullut vain aavistus siitä paineesta, jonka alaisina afrikkalaisperäiset tai suomea venäläisellä aksentilla puhuvat ihmiset ovat jatkuvasti.  Nyttemmin en enää pitkään aikaan ole kohdannut tungettelevaa utelua tai keljuilua nimestäni. Ehkei yksi Remy ole enää väestöpohjan monipuolistuttua mikään juttu, tai

Lue lisää »

Maahanmuutto läpinäkyväksi

Lauantai 28.6.2008 klo 14.14

Suhtaudun ulkomaalaisten maahanmuuttoon yleisesti ottaen myönteisesti. Maahanmuuton kautta voidaan paikata suomalaisen kantaväestön vanhenevaa ikärakennetta, estää työvoimapulaa ja hankkia maahan osaamista. Siirtolaisuus tuo mukanaan myös ongelmia, mutta tase jää vastaanottajan kannalta positiiviseksi, kuten siirtolaisuuteen pohjautuvien Yhdysvaltojen ja Kanadan esimerkit osoittavat.

Maahanmuuttajia on monenlaisia. Pakolaisten vastaanottamisessa ensisijaista on turvapaikan antaminen, ei vastaanottajamaan pakolaisista mahdollisesti saama hyöty. Työperäisessä maahanmuutossa sekä vastaanottavan maan viranomaiset että siirtolainen itse toimivat taloudellisen hyödyn näkökohdista: siirtolainen haluaa aiempaa asuinmaataan paremman toimeentulon ja vastaanottajamaa työn tekijän. Vielä toiset tulevat maahan perheiden yhdistämisen kautta joko kantasuomalaisten tai aiemmin saapuneiden siirtolaisten perheenjäseninä. Perheiden yhdistämisen kieltävä vastaanottajamaa ei olisi siirtolaisten silmissä kovin houkutteleva. Vastaanottajamaa ei myöskään voi vain poimia rusinoita pullasta epäämällä sosiaaliturvaa tai julkisia terveydenhuoltopalveluita maahan jo laillisesti saapuneilta.

Lue lisää »

Lapsen oikeuksia ei puolusteta suoltamalla jargonia

Perjantai 30.5.2008 klo 16.30 - Johannes Remy

Suomessa on vuodesta 2005 ollut lapsiasiavaltuutetun virka, jossa on nyt entinen Keskustapuolueen poliitikko Maria Kaisa-Aula. Perustamisen yhteydessä lapsiasiavaltuutetun toimenkuva ja toimivaltuudet ovat jääneet torsoiksi: hänellä ei ole oikeutta puuttua yksittäisiin tapauksiin, joissa lapsen oikeuksia on loukattu. Tämän kummallisen rajauksen vuoksi lapsiasiavaltuutetun tehtäviin kuuluu nyt vain sangen yleisluontoinen lapsen edun ja oikeuksien edistäminen muun muassa lainsäädännön tasolla. Lapsiasiavaltuutetun sivuilla http://www.lapsiasia.fi/ erityisesti korostetaan, että valtuutettu ei ota kantaa yksittäistapauksiin.

Lapsiasiavaltuutetun toimenkuvan rajaaminen on herättänyt kansainvälistä huomiota. Suomi on allekirjoittanut vuonna 1989 solmitun YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksen. Sen toteutumista valvoo YK:n Lapsen Oikeuksien Komitea, joka tutkii allekirjoittajamaiden tilanteen määrävuosin. Viimeisin Suomea koskeva raportti laadittiin syyskuussa 2005. Komitea suositteli, että lapsiasiavaltuutetun toimivaltuuksia laajennetaan siten, että hän saa mahdollisuuden ottaa vastaan ja tutkia lasten tekemiä valituksia. (Komitean suositukset ovat luettavissa ulkoministeriön nettisivuilla http://www.formin.fi.finland.fi/public, edelleen linkkien "voimassa olevat ihmisoikeussopimukset", "yleissopimus lasten oikeuksista" alle, edelleen siellä olevasta taulukosta 3. raportin "päätelmät ja suositukset")

Puolueosastoni Vallilan Sosialidemokraattinen Työväenyhdistys on tehnyt SDP:n puoluekokoukselle aloitteen, jossa esitetään lapsiasiavaltuutetun toimenkuvan muuttamista siten, että hän saa valtuudet käsitellä ja antaa lausuntoja yksittäistapauksista, joissa lapsen oikeuksia on loukattu. Puoluehallitus torjuu aloitteen väittäen, että yhteiskuntapolitiikkaan vaikuttamista ja yksittäistapauksiin puuttumista on vaikea yhdistää. Aloite ja puoluehallituksen vastaus siihen löytyvät SDP:n sivuilta http://www.sdp.fi/fi/puoluekokous /aloitteet, edelleen linkki "Sosiaali- ja terveysvaliokunta", siellä aloite 231. Puoluehallitus viittaa myös siihen, että kaikkien lasten kanssa tekemisissä olevien viranomaisten tehtävä on valvoa lapsen oikeuksien toteutumista.

Lapsiasiavaltuutettu Aula ei itse halua oikeutta puuttua yksittäistapauksiin.  Hänen mukaansa "Vaikuttamalla aktiivisesti ja ennakoivasti yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ja lainsäädäntöön sekä lisäämällä viranomaisten tietoisuutta lasten oikeuksista voidaan parhaiten luoda lapsille sellaiset elinolosuhteet, että aiheita valitusten tekemiseen on mahdollisimman vähän". (http://www.lapsiasia.fi/, edelleen linkit "ajankohtaista" ja "lausunnot", "Lausunto YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen täytäntöönpanosta 7.3.2008")

Itse olen sitä mieltä, että lapsen oikeuksia suojellaan paremmin puuttumalla niiden loukkaamiseen kuin suoltamalla jargonia.  On erittäin naiivia ajatella kaikkien viranomaisten aina toimivan lapsen oikeuksien puolesta, kunhan he saavat niistä riittävästi tietoa. Se ei ole yhtään sen realistisempaa kuin uskoa kaikkien vanhempien aina toimivan lastensa parhaaksi. Jo apostoli Paavali pani merkille, että ihminen voi tehdä väärin vaikka hän tietääkin, mikä on oikein.

Julkisuuteen tihkuu silloin tällöin tietoja ja väitteitä esimerkiksi huostaan otettujen lasten epäasianmukaisista oloista ja viranomaisten vastentahtoisuudesta lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tutkimiseen. Esimerkkeinä mielipidekirjoitus Kaikki ei ole kunnossa lastensuojelun kulissien takana Länsiväylässä 23.5.2008, sivu 11, (www.lansivayla.fi/nakoislehti, edelleen "Siirry näköislehteen tästä" ja "arkisto") sekä Neloskanavan uutinen 19.5.2008 Miksi tyttäreni hyväksikäyttöä ei tutkita? (katsottavissa www.nelonen.fi/uutisvideot). En tiedä niissä esitellyistä tapauksista sen enempää kuin mitä asianomaiset mediat kertovat, joten en rupea väittämään niistä mitään varmaa. Sen valossa mitä muuten tiedän, tapaukset eivät kuitenkaan ole luonteeltaan mitenkään uskomattomia. Yksittäistapauksiin puuttuvalta lapsiasiavaltuutetulta ei puuttuisi töitä.

Myös kunnallispolitiikalla voidaan puolustaa lapsen oikeuksia. Neloskanavan uutisessa poliisi perustelee toimimattomuuttaan nimeltä mainitsemattoman Keski-Uudenmaan kunnan sosiaalijohtajan lausunnolla. Tällaisessa tapauksessa kunnallisten luottamushenkilöiden velvollisuus on paneutua itsenäisesti asiaan ja tarvittaessa ohjata sosiaalijohtajan toimintaa omilla päätöksillään.